Metsäpuutarhat

Yritin perustaa metsänreunaan metsäpuutarhan kahteen paikkaan, joissa poisvietyjen risukasojen alta oli tullut esiin paljasta maata. Kylvin niihin siemensekoituksia, joista olisi pitänyt lähteä kasvamaan metsäpuutarhaan sopivia perennoja. Toisen paikan ovat lillukat vallanneet. Kylvetyistä kasveista ei lähtenyt mikään kasvamaan ja istuttamani pikkunarsissit ovat vähitellen häviämässä, mutta valkovuokot lähtivät keväällä leviämään. Ja reunalle istuttamani kuunliljat voivat hyvin.

Ostin tänä vuonna yhden uudenkin kuunliljan.

Toisella alueella toinen Mustialan hortensia kukkii. 

Täällä lähtivät kasvamaan sinilatvat ja akilleat. Ne lisääntyvät ja voimistuvat vähitellen. Alueen reunalle on saniaisten lisäksi ilmestynyt mesiangervoa. Pienestä omenapuusta pitää leikata toinen runko pois, jotta se vahvistuu.

Istutin alueella paljon narsisseja ja tulppaaneja. Joitakin narsisseja keväällä vielä kukki yhdessä kevätesikkojen kanssa.

Huomasin nyt, että kevätesikot ovat alkaneet levitä, maasta löytyy pikkutaimia.

Tällä alueella on muutama sinivuokko, niitä on ympäristössäkin ja valkovuokkoja istutin tännekin.  Alueet saavat nyt kasvaa ja kehittyä niin kuin niille luonnollista on. 

Saniaispuutarha

 Pieni saniaispuutarhani saunan takana oli jäänyt lepän taimien keskelle ja vaati niiden raivaamista päästäkseen esiin. Sen ympäriltä kaadetut lepät ovat vesoneet runsaasti. Myös saniaiset ovat kasvaneet hyvin. Samoin niiden mukana siirtynyt raparperi. Vain tukkien päällä ollut alvejuuri ei selvinnyt talvesta. Sen tilalle on noussut sieni. Olin vähän myöhässä leppien poistamisessa. Se olisi pitänyt tehdä heinäkuun alussa. Mutta vielä taimissa on lehdet eikä kaikki voima vielä ole siirtynyt juuriin valmistamaan ensi kesän vesomista. Ylimääräisiä viinimarjan taimia yritin repiä maasta juurineen.

Etanat ovat syöneet reikiä raparperin lehteen. Kuunliljat ne olivat jättäneet rauhaan.

Aliarvioin aina saniaisten kasvun. Keväällä ne ovat pitkään vain mättäitä ja lehtien rullalla olevat alut eivät kerro totuutta tulevasta kasvusta. Täällä isompien jalkoihin ovat jääneet uushankinnat, metsäimarteet. Ne pitääkin siirtää muualle. Konnantatar voi tietenkin hyvin. Ja tänne, niinkuin muutamaan muuhunkin paikkaan, on ilmestynyt konnanmarjaa. Sen enempää konnia ei ole, sammakoita kasvillisuuden seasta hyppii.

Myös rantakukat jäivät kosteikkoni reunalla saniaisten varjoon. Myyriä ne eivät kiinnostaneet, mutta ne oli pakko kaivaa maasta pois saniaisten alta. Uusi paikka näillekin on keksittävä. 

Saniaisissa ja viinimarjapensaan lehdissä näkyy jo merkkejä syksyn läheisyydestä. Viinimarjapensas ei tunnu uskovan, että kasvatan siitä puumaista. 

Yksi kukkakin saniaispuutarhastani löytyi.

Metsänreuna kukkii

Metsäpuutarhani edistyy pienin palasin. Kuunliljat viihtyvät ison koivun alla olevan kiven vierellä metsän reunassa. Konnantatar, joka viihtyy melkein missä vaan, on kukkinut jo aiemmin. Alue koivun alla on hankala, koska koivu imee kaiken ravinnon. Kylvin alueelle siemeniä, mutta ne ovat itäneet aika huonosti. Alueen on vallannut lillukka, joka on rönsyillään levinnyt sinne. 

Myös mesimarjaa alueella on. Ja ahomansikoitakin löytyi. 

Toisella alueella, jolla ei kasvanut mitään sen jälkeen kun olin kuljettanut risukasan siltä pois, siemenet ovat itäneet paremmin. Akilleaa ja sinilatvaa ainakin on tulossa. Reunoilla on saniaisia ja mesiangervoa.

Istutin tänne kevätesikkoja ja sinivuokkoja, joita lähellä on luonnostaankin.

Syksyllä kaivoin tälle alueella vahingossa ostamani tulppaanin sipulit sekä narsissisekoitusta. Kumma kyllä ne saivat kukkia rauhassa. Ensi keväänä ja kesänä on jännittävää nähdä, millainen alueesta muodostuu.

Mustialan hortensiat siellä jaksavat kukkia, vaikka parhaat oksat niistä hävisivät viime syksynä ennen kuin ehdin laittaa suojaverkot. Tylsää kun kasvit on suojattava rusakoilta verkoilla, jotka eivät metsäpuutarhaan kuulu. En tänä vuonna ostanutkaan uusia kasveja. Paitsi lehtikuusen, jonka sijoitin pitkälle ison tammen taakse. Toivon, että sen kevät- ja syysvärit näkyvät sieltä. Sitten kun se varttuu. En ole kuullut, että jänikset söisivät lehtikuusta. Toivotaan, että niin on.

Uusia kasveja ja sipuleita

Sipulien istutuspuuhissa ajattelee jo kevättä. Aina sipuleita vaan tulee ostettua lisää, vaikka kaikista niistä ei mitään keväällä nousekaan pinnalle.
Nämä sipulit ostin niin myöhään, että ne saattavat päätyä ruukkuihin

Sipulien mukana oli syvyyden mittaustyökalu. Yleensähän sanotaan, että sipulit pitää istuttaa syvyyteen, joka on kolme kertaa sipulin koko.
Maahankin olen jo ehtinyt kaivaa sipuleja.

                            

Muutamia lumikelloja, vaikka lumikellojen istutuksessa on se riski, että uusille kuoppia tehdessä kaivaa entisiä ylös. Pitäisi kai tehdä kartta siitä, missä niitä keväällä on ollut. Muutama uusi narsissi ja kymmenittäin helmililjoja.

                            

Koska Kaukasian maksaruohot ovat niin hyvin viihtyneet metsäpuutarhassani, olisin ostanut niitä lisää. Muualta en niitä löytänyt kuin netistä. Toimitus viivästyi. Postissa ne eivät olleet kauaa, mutta muuten ne olivat olleet pitkään pakkauksessa. Muutama niistä oli jo pilalla. Katsotaan, mitä näistä tulee.

                         

Aikaisemmin olin jo ostanut suikeroalpia (Lysimachia nummularia) kuivaan rinteeseen, josta talvi tuhosi pikkutalviot. Saa nähdä, ovatko suikeroalpit maineensa veroisia eli kasvavat ja levitä melkein missä vaan.

Ja ostinhan minä yhden uuden tuivion. Se oli rautakaupan alennuskorissa niin surkean näköisenä, että ajattelin voivani tarjota paremmat olot. Mutta kaiken kaikkiaan ihan kohtuullinen kesä kasvihankintojen suhteen.

Tontin reunalla on pieni metsäpuutarha

Toiveitteni puutarha olisi rehevä ja varjoisa metsäpuutarha. 

   

Ohjekirjoissa lukee, että ensin pitää selvittää, mikä on metsäpuutarhan pohjan luonnollinen metsätyyppi. Se ei vaan ole kovin helppoa tonttini kuivassa rinteessä, josta suurin osa puista on hakattu pois ja joka sen jälkeen oli päässyt ruohottumaan. Pienelle alalle olen alkanut rakentaa metsäpuutarhaa. Olen hankkinut puiden ja pensaiden taimia. Kituliaasti ne kasvavat. Hyvin näyttävät viihtyvän vuorenkilvet ja kaukaasian maksaruohot. Ikivihreinä ne tuovat vihreyttä, mutta ei niistä vielä metsäpuutarhaa synnyt. 

                                   

Luonnon omat puut, isot haavat ja vanha kuusi sekä lehtokuusamat  luovat vehreyttä. Mustikka toivottavasti myös leviää. Kieltoja on täälläkin.

Lillukanvarsiin ei pidä takertua, mutta täällä niihin voi kompastua, Lillukka on hyvä kasvi, se tuo lonkeroillaan vihreyttä kuiviin paikkoihin, missä mitään ei kasva.