Pieni saniaispuutarhani saunan takana oli jäänyt lepän taimien keskelle ja vaati niiden raivaamista päästäkseen esiin. Sen ympäriltä kaadetut lepät ovat vesoneet runsaasti. Myös saniaiset ovat kasvaneet hyvin. Samoin niiden mukana siirtynyt raparperi. Vain tukkien päällä ollut alvejuuri ei selvinnyt talvesta. Sen tilalle on noussut sieni. Olin vähän myöhässä leppien poistamisessa. Se olisi pitänyt tehdä heinäkuun alussa. Mutta vielä taimissa on lehdet eikä kaikki voima vielä ole siirtynyt juuriin valmistamaan ensi kesän vesomista. Ylimääräisiä viinimarjan taimia yritin repiä maasta juurineen.
Aliarvioin aina saniaisten kasvun. Keväällä ne ovat pitkään vain mättäitä ja lehtien rullalla olevat alut eivät kerro totuutta tulevasta kasvusta. Täällä isompien jalkoihin ovat jääneet uushankinnat, metsäimarteet. Ne pitääkin siirtää muualle. Konnantatar voi tietenkin hyvin. Ja tänne, niinkuin muutamaan muuhunkin paikkaan, on ilmestynyt konnanmarjaa. Sen enempää konnia ei ole, sammakoita kasvillisuuden seasta hyppii.
Myös rantakukat jäivät kosteikkoni reunalla saniaisten varjoon. Myyriä ne eivät kiinnostaneet, mutta ne oli pakko kaivaa maasta pois saniaisten alta. Uusi paikka näillekin on keksittävä.
Saniaisissa ja viinimarjapensaan lehdissä näkyy jo merkkejä syksyn läheisyydestä. Viinimarjapensas ei tunnu uskovan, että kasvatan siitä puumaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti