Keväinen pääsiäinen

 Pääsiäinen mökillä on usein ollut talvinen. Liikkuvana pyhänä pääsiäinen ajoittuu eri vuosina eri tavoin, viimeistään se voisi olla huhtikuun 25. päivänä, kolmisen viikkoa myöhemmin kuin nyt. Näin keväiset olot pääsiäisen aikaan ovat poikkeuksellisia.

Lumikellot olivat säilyneet. Mutta lipputangon ympäristö oli myllätty. Kuunliljojen, jotka kesällä levisivät hienosti, juurimukulat oli jyrsitty. Oli vaikeaa hahmottaa multakasoista ja koloista, missä mitäkin kasvua pitäisi olla. Pitkin pihaa muualtakin löytyi kummallisia kukkuloita. Pakko myöntää, että huolellinen kaivaja on ollut, vain narsissit ja jotkut muut kasvit on jätetty rauhaan. Kun hajoitin  multakasoja, alkoi etsimääni sipulikasveja löytyä niiden alta. Iloitsen jokaisesta krookuksesta, jonka löydän. Ensimmäiset niistä kukkivat jo.

Kevätesikot olivat paikoillaan, mutta muita esikkoja oli hävitetty. Ostin tilalle uusia, jotka myöhemmin istutan pihalle. Toinen on pääsiäisen keltainen.

Toinen hiukan vaaleampi..

Pääsiäisruohoa en laittanut kasvamaan, eikä olisi tarvinnutkaan. Ronskilla kädellä kylvetyt unikon siemenet tekivät tiheää kasvustoa. Näitä olisi voinut käyttää pääsiäiskoristeluun, pari tippua vaan päälle. Pian täytyy varmaan ryhtyä erottelemaan taimia.

Löysin museokaupasta vanhanmallisen pääsiäiskoristeen leivinuunin seinustalle. Lankaköynnös on selvinnyt  hyvin talvesta sisällä, kesällä se saa lähteä ulos. Pelargoniatkin selvisivät talvesta, mutta nyt katsellen niitä sillä silmällä, että olisi aika ryhtyä kukkimaan ja runsaasti. Kiitokseksi niiden pelastamiseen tarvitusta tammi-helmikuun suuresta sähkön kulutuksesta ja laskusta.

Talvikylvöjen ja sipulikukkien lisäksi kasvihuoneessa on itämään lähteneitä perunoita, jotka laitoin mullan ja lehtien sekoitukseen vuotavaan vanhaan ämpäriin. Varhaisperunaa odotellaan. Muuta hyötykasvatusta ei vielä ole käynnissä. Raparperit, ruohosipulit ja yrtit kasvavat itsekseen. Omavaraisbloggaajilla, #suuntanaomavaraisuus, on jo varmaan paljon viljelyä käynnissä. Katso huhtikuun kuulumiset linkeistä alla.

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta

Sarin puutarhat

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Evil dressmaker

Caramellia

Rakkautta ja maanantimia

Sininen tupa

Mielessä kevät

 Olen syntynyt helmikuun loppupuolella ja syntymäpäivän jälkeen mielessäni alkaa olla kevät. Ja valmistautuminen siihen. Lupaavasti on ollut muutama aurinkoinen pakkaspäivä, joina auringon voiman on jo tuntenut. Tähän aikaan kuuluvat tulppaanit. Etsin tavaraa vietäväksi kirpputorille ja katselin vierastalossa olleita maljakkoa ja vatia. Ne edelliset omistajat ovat varmaan saaneet lahjaksi ja kun eivät oikein ole miellyttäneet, on ne tuotu mökille. Ja ovathan ne saaneet pieniä kolhujakin. Maljakko sopii tulppaaneille.

Minulla oli idea pystyssä pysyvästä kimpusta, mutta kimpustani tuli liian painava siihen.

Kimppu päätyi kissakannuun.

Kokeilin syksyllä kerrosistuttamista, laitoin samaan ruukkuun alle tulppaaneja ja niiden päälle krookuksiin. Krookukset kasvoivat ja kukkivat kauniista. Mutta niiden alta nousseista tulppaaneista vain yksi jaksoi avata nuppunsa. Onneksi tulppaaneja saa tähän aikaan monesta paikasta, ruokakaupoistakin. Ne pitävät kevään odotuksen mielessä, vaikka taas kerran tuli talvi, joka toi ennätysmäärät lunta.

Syntymäpäivälajaksi ostin itselleni työvälineen, jonka hankkimista olen pitkään suunnitellut, istutusalustan. Kun vaihdan kukille multaa, kylvän siemeniä, koulin taimia tai muuten käsittelen multaa, tuloksena on yleensä aina sotkua.

Koeponnistuksena pääsi pikkuposliinikukka isompaan ruukkuun. Olin vienyt kasvin kesällä ulos ja unohtanut sen sinne. Onneksi sain siitä yhden pistokkaan, josta lähti uusi kasvi. Siinä on jo uusia lehtiä, vaikka ruukku on ollut aivan liian pieni. Mullat saa alustalta kätevästi pois ja kokoontaiteltuna se ei vie tilaa.

Muutkin kasvit ovat jo kevättunnelmissa. Pelargonien lisäksi sinisarjat ovat alkaneet kasvaa. Linnutkin ovat jo kevätmielellä, tunnistin pihalla hömö-, sini- ja talitiaisen äänet.

Kunhan lumitöistä on selvitty, on aika kylvää jotain uutta kasvamaan, kun siihen on uusi välinekin.

Omavaraisbloggaajien, #suuntanaomavaraisuus, kuulumisia löytyy alla olevista linkeistä.

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta 

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Caramellia 

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia 

Pakkaspäivinä

 Jatkuva pakkassää on hyvää aikaa korjaustöihin. Otin esiin parsinsienen ja lankoja ja keräsin paikattavaa, sukkia ja lapasia.

Tarkoitus ei ollut tehdä taidetta, vaan kursia kokoon reikiä. Niillä käsityötaidoilla, joita minulla on. Sukissa on reikiä eri puolella, lapaset rikkoontuvat oikeasta peukalosta tai etusormen kohdalta. Ja niiden reikien korjaamiseen parsinsienestä ei ole apua. Ulkovaatteiden reikiä sain helposti korjattua vaatelaastarilla, joka pysyy paikoillaan hyvin ja kestää pesua.

En voinut vastustaa kiusausta, kun paikallisella nettikirpputorilla oli myynnissä luonnonsuojelualueen kyltti, ruotsinkielinen tosin. Pohdimme myyjän kanssa, onko mökkikylässäni ainuttakaan ruotsinkielistä. Mutta voihan tänne tulla ruotsinkielisiä muuttolintuja. Kyltti oli harmikseni maalattu paksulla hopeamaalilla. Kunnostin sen.

Poistin maalin ja sen alla olevan toisen maalin ja nyt kyltti saa olla. Virheet siinä eivät minua haittaa.

Mihin ja miten kiinnitän kyltin, se on hiukan ongelmallista, sillä se painaa yli kolme kiloa.

Pakkasella on hyvä käpertyä kirjan kanssa mukavaan paikkaan lukemaan. Etsin tämän kirjan tekijöiden toista kuvateosta kolmesta kirjakaupasta. Lopulta tilasin tämän verkkokaupasta ja posti toi sen perille viidessä päivässä lajiteltuaan sitä kolme kertaa.

Ei, en minä, metsänsuojelija, ryhdy puuntuottajaksi, kirjassa on kyse aivan muusta. Se kertoo metsäteollisuuden menestyksen hinnasta ja niiden ihmisten tuntemuksista, joille tärkeä metsä on tuhottu. Hyviä kuvia pahoista kohteista.

Minä on tarvitse edes polttopuuta metsästäni, sitä on tarpeeksi puuvajassa. Viimeisimmät kaatuneet kuuset saavat jäädä lahoamaan metsään. 

Sytykeruusuja pitäisi opetella itse tekemään, ne ovat parhaita sytykkeitä ja nyt niitä on tarvittu. Nämä löysin kylän myyjäisistä.

Mihinkään kasvatuspuuhiin en vielä ole ryhtynyt, lisää kukkien talvikylvöjä tein. Omavaraisbloggaajat kertovat helmikuussa tekemisistään ja monilla on varmaan jo esikasvatus käynnissä. Lisää ryhmästä, jota Satu (www.tsajut.fi) koordinoi, täältä: #suuntanaomavaraisuus.

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Kasvua keskellä talvea

Kurkistin, miten sisätiloissa talvehtivat sipulikukat ruukuissaan voivat, ja niissähän oli jo valtavasti kasvua. Mietin, lähtivätkö ne kasvuun liian aikaisin, riittääkö tammikuun valo siihen, että ne kukkisivat.

Kaivoin kokeeksi pari sipulia ruukusta ja laitoin ne valoon

Ulkonakin lehtien ja verkon alta löytyi kasvuun lähteneitä sipulikukkia. Laitoin niiden päälle havuja ja nyt suojana on myös lumipeite.

Jotain aina pitää kasvattaa, johtuu varmaan siitä, että olen alunperin maalainen, vaikka kaupungissa asunkin. Sukuni on viljellyt maata satoja vuosi. Oma viljelyni mökillä on lähinnä harrastus. On vaikeaa esim. esikasvattaa, kun asustaa kahdessa paikassa. Syyskylvöjä tein, niitä on ulkona ja rasioissa kasvihuoneessa. Kaikkea ei tarvitse kasvattaa itse, Pakkanen kasvatti puolestani kukan kuistin ikkunaan.

 Hannes-myrsky ei katkonut mökiltä sähköjä eikä tehnyt muitakaan tuhoja. Mitä nyt yksi lahoava mänty kaatui.  Mutta pakkasten kiristyessä jännitän, pysyvätkö sähköt päällä ja pysyykö mökin lämpötila plussan puolella. Kevään aikana, kun valo vielä lisääntyy, on aika leikata vanhat pelargoniat ja laittaa pistokkaita kasvamaan. Siis jos ne selviävät talvesta. Juurtumaan laittamani maksaruohon oksat ovat alkaneet kasvaa ja juuriakin jo näkyy.

Luonto tuntuu muutenkin olleen sekaisin, pajuissa oli kissoja joulukuun lopulla. Syreeneissä oli isot silmut, niitä otin sisälle kasvamaan.

Omavaraisbloggaajien aiheina vuoden alussa ovat suunnitelmat ja toiveet alkavalle vuodelle. Ryhmä kirjoittaa kerran kuukaudessa yhteisistä aiheista ja kuulumisistaan. Ryhmää paimentaa sen luoja Satu (tsajut.fi).

Kesää varten olen hankkinut kukkien siemeniä, muuta en vielä ole suunnitellut. Varmaan yritän taas kasvattaa perunoita, tomaatteja, kurkkuja ja kesäkurpitsaa. Nyt on aika tehdä lumitöitä ja korjaus- ja kunnossapitotöitä. 

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken

Tillin tilan Anna

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Caramellia

Kasvuvyöhyke 5

Pieni kotitarvetila

Olkikoristeita

 Ohjeita olkikoristeiden tekemiseen näyttää nyt joulun alla olevan useammassa lehdessä. Aika monimutkaisia kaikki. Otin tuvan puusohvan alta esiin vanhan matkalaukun, jossa säilytän olkia, jotka jäivät yli kun tein himmeleitä. Ostin silloin ohjekirjan, jossa on koristeidenkin ohjeita. Olkeni ovat paksuja eivätkä ne sovellu moniin malleihin. Enkä ryhdy silittämään olkia liottamisen jälkeen niin kuin joissain ohjeissa kehotettiin tekemään. Himmelitekniikkaan olkeni soveltuvat.

Monta vuotta sitten sain lahjaksi saksalaisen tuttavan itse tekemiä olkikoristeita. Koristelin niillä kuistin kuusen. Pikkukuusen latvaan tein tähden. Otin kuusen juurineen maasta, siksi se on purkin toisessa reunassa. Jos se selvää kevääseen, istutan sen jonnekin.

Otin myös esiin vanhan olkikoristeen.

Mökkipaikkakunnan museossa on näyttely Taivaan kudelma, jossa on esillä Riitta Koistisen himmelitaidetta. Upeita töitä teemana tähdet ja tähtikuviot. Niitä on kuusen koristeena 

tauluksi koottuna

ja riippumassa katosta.

Itsenäisyyspäivän perinteisiin kuului ennen suvun naisten havukranssitalkoot kotipaikkakunnalla. Oman kranssini toin aina kotiin ja laitoin sen ikkunan ulkopuolelle. Nytkin tein kranssin, mutta havuja hakiessa satoi vettä enkä pahemmin valikoinut niitä. Kranssista, jonka vielä pitää olla kaksipuolinen, tuli aika huono. Yritän korjata sitä kuromalla havuja kokoon punaisella nauhalla sen jälkeen kun saan sen kotiin. Mökillä naapuri saa joululahjaksi havukranssin.

Omavaraisbloggaajien aiheena joulukuussa on mm. itse tehdyt joululahjat ja -koristeet. #suuntanaomavaraisuus.

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Evil Dressmaker 

Kasvuvyöhyke 5

Pienikotitarvetila 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Katovuosi vai ei

 Monesti olen itsekseni ajatellut, että tämä oli katovuosi. Mutta eihän niin suinkaan ole. Ensimmäinen kasvihuonekurkku kypsyi syötäväksi heinäkuun loppupuolella. Se on melko suora, mutta ei taida olla EU-kelpoinen kun sillä on mittaa noin 15 cm. Kasvihuoneesta tuli lisääkin kurkkuja, viimeisin siellä vieläkin kasvaa.

Avomaankurkut, kun ne vihdoin lähtivät kasvamaan, kärsivät liiallisesta sateesta, kellastuivat eivätkä sen jälkeen toipuneet. Sato pari noin coctailkurkun kokoista yksilöä. Mutta kesäkurpitsat tuottivat satoa. Niistä tuli tehtyä gratiinia useammankin kerran. Ja niitäkin on vieläkin kasvamassa.

Hain taimet kiireiseltä puutarhalta, jossa kukaan ei ehtinyt minua neuvomaan. Poimin mukaani vahingossa keltaisia runko- ja kirsikkatomaatteja, jotka kasvattivat kyllä varsia, mutta tomaatit eivät millään kasvaneet ja kypsyneet. Ne kypsyivät sisällä paremmin kuin kasvihuoneessa tai ulkona. Kun kirsikkatomaatit alkoivat kypsyä, joku kävi nokkimassa niitä. En viitsi edes ajatella suhteessa satoon sitä vesimäärä, jota helteisinä päivinä kannoin kasvihuoneeseen ja kasvilavoihin.

Sipuleista, herneistä tai porkkanoista en kerro mitään, mutta minttu sentään kukkii vieläkin.

Joku oli syönyt perunani, löytyi muutama isompi, mutta enimmäkseen vain kovin pieniä. Lapsuudenkodissa, maalaistalossa, syötiin paljon perunaa. Kun niitä tarjoiltiin, pyysin aina maailman pienimmän perunan. Nyt niitä sain.

Omenoita on tulossa peräti kolme. Kukkia oli hiukan enemmän. Ja yksi kirsikkakin oli kypsymässä, siis tila tuotti ensimmäisen kirsikkasadon. Kaksi kirsikkapuista kukki ja se on niiden tärkein tehtävä, sillä kyseessä on todella hapan hapankirsikka. 

Raparperit voivat ja tuottivat hyvin. Karviaisista tuli hyvän makuista ja kaunista vispipuuroa. Viinimarjat odottavat vielä mehustamista. Siis huolettomat kasvit, jotka minulta eivät paljon vaadi, palkitsivat. Oli tämä katovuosi tai ei, talvella en aikaa miettiä, mitä ensi kesänä yritän kasvattaa.

Omavaraisbloggaajat kirjoittavat lokakuussa sadosta ja luontokokemuksista. Luonto pelasti omavaraisteluni. Onneksi on metsä, sieltä löytyi kanttarelleja ja marjoja. Kanttarellikastiketta tuli tehtyä useampi kerta. Metsän antimia on riittänyt, sieniä, mustikoita, puolukoita ja nyt suppilovahveroita ja karpaloita. Niitä olen jo poiminut useamman kerran. Lisäksi nautin liikkumisesta metsässä ja suolla.

Omavaraisbloggaajat kirjoittavat juttuja kerran kuukaudessa, joko yhteisestä aiheesta tai omista  kuulumisista. Satu (www.tsajut.fi) ideoi aiheita ja koordinoi julkaisuja. Alla linkit juttuihin.

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Evil Dressmaker 

Villa Varmo 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Tapahtumarikas viikko

 Kesään kuuluu Heinolan Harjupaviljongilla käynti ja vohvelien syönti. Paikka on viehättävä, on vaan jaksettava kavuta harjun päällä sijaitsevaan vuonna 1900 valmistuneeseen rakennukseen. Tänä kesänä kahvila on hyvä vaihtoehto, piknik sateessa tai märässä luonnossa ei ole houkutellut. Mikään pikaravintola Harjupaviljonki ei ole, mutta odotus palkitaan.

Nuoriso haluaa yleensä makeat  jäätelövohvelit, nyt oltiin kaksistaan ja meidän varttuneiden makuun on kylmäsavulohivohveli, jossa on paikallisen kalaliikkeen tammisavustettua linnalohta.

Omavaraisbloggaajat kirjoittavat heinäkuun alussa kesäisistä asioista, retkikohteista, piknikeväistä, luonnon antimista ja kukista. Tänä kesänä aikaa tapahtumissa kulkemiseen on ollut sen puolesta, ettei puutarhaa ole tarvinnut kastella eikä satoa ole tarvinnut korjata. Tienvarren ja pihan ahomansikoissa on jo punaista, aurinkoisilla paikoilla mustikatkin kypsyvät, muuten ne, jos niitä löytää, ovat pieniä ja vihreitä. Raparperia on riittänyt leivonnaisiin, vispipuuroon, pakastamiseen ja jaettavaksi.

Ensimmäiset kanttarellien alut ilmestyivät pihatien viereen jo kesäkuun puolella. Kastikkeeksi niistä ei vielä ollut ensimmäisille itse kasvatetuille perunoille, jotka nekin olivat pieniä.

Seuraavana päivänä vuorossa oli pakollinen kuvio, paikallinen kesäteatteri. Ympäristö on kaunis, näytöstä voi odotella hienojen vanhojen rakennusten ympäröimällä pihalla. Mutta esitys tänäkin vuonna pelkkää hömppää. Päivä sattui olemaan se hellepäivä eikä katsomossa tarvinnut toppatakkia niin kuin joinakin vuosina.

Lauantaina lähikylässä oli maalaismarkkinat. Niissä ei paljoa maalaisuutta ollut. Markkinoilla kiertävät samat myyjät, tarjolla on thaimaalaista perinneruokaa ja metrilakua yms. Ostin perunoita, herneitä ja vanhan vasaran. Sysmän kirjakyläpäiville ei ehditty, sinne matkataan joku toinen päivä. Sysmässä suosikkini on sisustuskahvila Lintan Kammari.

Pihan kukat ovat kasvaneet pitkiksi ja suuri osa niistä on kaatunut maahan. Valkoiset lehtosinilatvat ovat pysyneet pystyssä, sinisiä olen tukenut. 

Ruskoliljat ovat ryhdikkäästi pystyssä, mutta joku on katkonut niitä.

Omavaraisbloggaajat kirjoittavat juttuja kerran kuukaudessa, joko yhteisestä aiheesta tai omista  kuulumisista. Satu (www.tsajut.fi) ideoi aiheita ja koordinoi julkaisuja. Alla vinkkejä tapahtumista ja retkieväistä.

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka 

Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Evil Dresmaker 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo