Tuoksuvat kukat

 Tuoksuvia mesiangervoita (Filipendula ulmaria) on tänä vuonna runsaasti. Sen lisäksi, että ne ovat kauniita, niitä voi käyttää esim. teehen, jalkakylpyihin, lääkkeeksi ja mausteeksi. Minä poimin kimpun hattaramaisia kukintoja kuivumaan ja toivon, että niiden tuoksu säilyy. Jos niin käy, teen niistä tuoksupussukan vaatekaappiin.

Naapurin jasmike kukki ja tuoksui sekin upeasti. Nappasin siitä oksan itselleni.

Myös ruusun tuoksu kuuluu tähän aikaan. Punaiset ruusut ovat alkaneet viihtyä kukkapenkissäni.

 

Myöhäisiä kukkijoita

 Jatkuva sade pilasi kultapallojen kukinnan liian aikaisin, pitkät varret makaavat maassa ja kukinnot ovat ruskistuneet. Mutta löysin sentään muutaman kunnossa olevan kukan. Ja niiden seuraksi muita keltaisia kukintoja. Kultapiiskuja ja hiukan luonnonkukkia.

Kukkapenkissä kukkii syysleimu. Ostin sen pari vuotta sitten, nyt se on kasvattanut uusia varsia ja kukkii hyvin.

Viime syksynä raivasin konnantatarta pois kukkapenkistä. Se oli taas vallannut liian ison alueen parhaalta paikalta. Istutin sen tilalle kaksi ruusua, joista toinen innostui kukkimaan. Vaikka yritin poistaa kaikki mukulat ja juuret, löytyy konnantatarta ympäri kukkapenkkiä. Uskomattoman sitkeä kasvi.

Yksi orvokkikin vielä kukkii.

Ja kasvilavoissa kukkivat kehäkukat ja samettikukat.

Isomaksaruohot kukkivat myöhemmin,  nyt ne vasta availevat nuppujaan.

Luonto kukkii

Kuivuus jatkuu, jotkut kasvit mökille menevän tienvarren rinteessä ovat jo kuivuneet. Mutta pieni  juhannusruusuni jaksaa kukkia, vaikkei se kovin hyvässä kunnossa olekaan. Se oli melkein peittynyt ruohoon ja osa oksista oli kuivunut. Etuajassa se kukkii, Juhannuksena on kukinta varmasti jo ohi. Se kasvaa aittarakennuksessa päädyssä. Rakennuksessa on kolme eri aittaa. Vain tämä pää on tehty hirrestä ja se on korkealla perustuskivien päällä. Se olisi varmaan ihan hyvässä kunnossa, ellei sen lattialle olisi laitettu kokolattiamattoa.Vahinkojen laajuus selviää, kun joskus aitta saadaan tyhjennettyä.

Välillä, kun ilma huomattavasti viileni, oli sopiva aika tehdä metsäretki. Olin arvannut oikein, jo tuoksu sen paljasti: suopursu kukki. Suon laita oli kuivunut, siellä pystyi liikkumaan melkein kuivin lenkkarein.

Suopursu (Rhododendron tomentosum).

Piti tarkistaa vahasta kasvikirjastani, muistinko oikein ja kyllä, suopursun uskotaan karkoittavan koit ja niiden lisäksi vielä rotat ja kaikenlaiset muut tuhoeläimet. Kukinta oli sen verran niukkaa, etten raatsinut pajon kukkia poimia. Tuholaiset pitänee hävittää muilla keinoin.

Sauna on seuraava korjauskohde. Sen edustalta löytyy kurjenpolvia, joita toivoinkin mökiltä löytyvän

Mummolatunnelmia pihalla

Omalla mummollani oli pieni mökki enoni talon pihapiirissä. Siellä näin ensimmäisen kerran sormustinkukkia. Oli itsestään selvää, että haluan niitä myös oman mökkini pihalle. Viime talvi oli niille edellistä talvea armollisempi ja nyt niitä on runsaasti joka puolella. Ensimmäiset niistä alkavat kukkia.

Sormustinkukka tai digitalis, joksi sitä myös kutsutaan. Kukasta on saatu sen nimistä sydänlääkettä.

Juhannusruusu on toinen kasvi, joka on melkein pakko olla mummonmökin pihapiirissä.  Omalla mökilläni niitä oli jo valmiiksi.

Tänä vuonna juhannusruusun kukinta jäi lyhyeksi. Sade pilasi kukat ja ne muuttuivat ruskehtaviksi möykyiksi.

Lähdin toiveikkaana keräämään ahomansikoita, mutta ei niitä vielä löytynyt kuin muutama. Niidenkin kypsyminen on yli kaksi viikkoa myöhässä normaalista.

Ahomansikoita mummolakupissa.

Kilokaupalla kasvitietoa

Sunnuntaina kiertelin Sysmän torilla katselemassa kirjakylätapahtuman tarjontaa. Silmiini sattui hieno kirjasarja pohjoismaisista luonnonkasveista. En voinut vastustaa kiusausta. Alunperin ruotsalainen teos on toimitettu Suomen oloihin sovitettuna. Kolmiosaisen teossarja on painettu vuonna 1938. Olen tietysti itse kiinnostunut kasveista, mutta tänä kesänä on kummitytön vuoro kerätä kasveja. Nykyään sen voi tehdä valokuvaamalla. Saman kasvilistan kanssa kuvasimme hänen isoveljensä kanssa muutama vuosi sitten, joten tiesin jo mistä kasveja hakea. Mutta nyt on hienot apuvälineet kasvien tunnistamiseksi. Yhtä vastenmielistä tuntuu kavien keruu olevan kuin veljellekin.

Kasvilajeja kirjoissa on noin 750. Kasveista on erikseen värivalokuvia tai piirrokset sekä niiden jälkeen pitkät kuvaukset. Kirjojen yhteinen paksuus on 18 cm ja ne painavat todella paljon.

Juhannusruusu ei ole luonnonkukat, mutta muita ruusuja kirjasta löytyy.

Huopaohdake on yksi hienoimmista luonnonkukista. Nappasin yhden kukan tien varresta. Kohta kuitenkin niittokone tulee ja katkoo kaikki tienpenkan luonnonkukat.

Kirjan kuviin on liitetty tieto, onko kuva luonnollisessa kuvassa vai onko se esim. 1/3 luonnollisesta koosta niin kuin on huopaohdakkeen kuva.

Huopaohdake (Cirsium heterophyllum)

Ruusut kukkivat

Punaisen mökkini pihalla on tietenkin juhannusruusu (Rosa spinosissima). Sitä oli pihalla jo kun mökin hankin ja se saa levitä mielensä mukaan. Tosin kulku rantaan on hankaloitunut kun ruusu kasvaa polun yli.

Tien varressa kukkii luonnonvarainen metsäruusu, jonka olen siihen siirtänyt. 

Tien varteen siirsin myös kurttulehtiruusua (Rosa rugosa). Ajattelin, että jospa edes sen saisin kasvamaan kuivassa paikassa koivujen alla. Joka vuosi katselen sitä ja ajattelen, että kaipa se pitäisi hävittää, mutta aina vaan annan sen kasvaa.