maanantai 3. lokakuuta 2022

Kaikki talteen

 Olin tulossa metsästä mökille kun poikkesin suolle katsomaan, mikä olisi karpaloiden tilanne. Ne olivat jo kypsymässä ja ryhdyin niitä poimimaan. Kun taskussa ei ollut puhdasta muovipussia, keräsin marjat hattuuni. Myöhemmin kävin poimimassa niitä lisää. Joka vuosi ahneuksissani ulotan poiminnan aina vaan pidemmälle suolle. Jos jonain vuotena menen liian pitkälle ja pulahdan vanhaan mutahautaan, jää hattu muistoksi. Kauriit ja hirvet ovat liikkuneet suolla. Karpaloista ne eivät ole kiinnostuneita, ne löytävät suolta vettä juodakseen. Kauriit ovat kevyitä, mutta paikoissa, joista hirvi oli mennyt, liikuin turvallisella mielellä.

Olin jo viime vuonna suunnitellut karpaloliköörin tekemistä, olin nyt hankkinut sitä varten Turku-Distilleryn vodkaa, mutta sitten totesin, että se on liian arvokasta tarkoitukseen. Keitin karpalomehua, sitähän voi halutessa terästää vodkalla.

Omavaraisbloggaajien aiheina lokakuun alun postaukseen on sato, kekri ja metsästys. Satoni on melkein korjattu. Kasvihuone on jo tyhjä, kurkut, herneet, mansikat, salaatit syöty. Tomaatteja vaan on vielä paljon ulkona kypsymässä. Yritän saada niihin sisällä väriä.  

 Jopa viinimarjat on jo keitetty mehuksi, sitä tuli parikymmentä litraa. Tässä viimeisen keittokerran mehut jäähtymässä. Vielä on perunoita maassa ja puolukoita metsässä. Niitä yritän saada mahdollisimman paljon talteen.

Ensimmäinen vieras mökilläni sen ostamisen jälkeen oli metsästysseuran edustaja, joka kävi kysymässä oikeutta metsästykseen tilallani. En itse metsästä enkä syö lihaa, mutta asiaan kuuluu, että hirviporukalle annetaan lupa. Tänä vuonna, muutaman välivuoden jälkeen, metsästysseura järjesti hirvipeijaiset kutsumalla vuokraajat ja kyläläiset hirvikeitolle. Ensimmäistä kertaa tilaisuus oli ulkona, seuran jahtimajalla. Helteet olivat juuri loppuneet ja ilma kylmentynyt, mutta nuotion äärellä tarkeni. Hirven metsästys alkaa kohta, vielä ei tienvarren merkkilankaa ole korjattu. Katkennut lanka kertoo, mistä eläin on mennyt tien yli metsään.

Yksi naapureista oli nähnyt tien laidalla useampia villisikoja. Hän soitti minulle varoittaakseen, koska hän tietää minun kävelevän tiellä pimeälläkin. Villisiat voisi hävittää, toinen juttu ovat karhut, sudet ja ilvekset, jotka mielestä pitää säilyttää Suomen luonnossa.

Paikallinen Maamiesseura järjesti lokakuun 1. päivänä kekritapahtuman. Paikalla oli kekritär ja kekripukki. Tarjolla hernekeittoa, haitarinsoittoa ja vanhojen työkalujen arvuuttelua. 



Linkit muiden kirjoituksiin alla. Lisätietoja #suuntanaomavaraisuus-blogikirjoitussarjasta löytyy täältä: HTTPS://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuussarja.

Kasvuvyöhyke 1

Nina Sointu

Jovela

Kakskulma

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3 

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Villa Varmo

Kohti laadukkaampaa elämää

Sanni ja farmi

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala

Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

perjantai 23. syyskuuta 2022

Ilma viilenee

 Varsinkin yöt ovat taas kylmenemässä. Alkaa olla aika varautua talveen. Kaikki lämpöä vuotavat paikat olisi löydettävä ja tiivistettävä. Pitää miettiä, lämmitänkö vierastaloa talvella, sen voi tehdä vain sähkölämmittimillä. Mutta nyt matalalla oleva ilta-aurinko vielä paistaa sisään vierastaloon. Olen kerännyt sinivalkoisia tavaroita yhteen nurkkaukseen. Arabian Sirpa-leikkuulauta ja suola-astiat pääsivät täällä seinälle.

 

Vierastalon takka on tunnelmatakka, joka ei lämmitä eikä varaa lämpöä. Päinvastoin, se on auki suoraan piippuun ja lämpö karkaa sitä pitkin taivaan tuuliin. Olen yleensä yrittänyt sulkea sitä pahveilla, mutta vielä ei ole sen aika ja voi hiukan tunnelmoida. Poltan kaapista löytyneitä omenan muotoisia kynttilöitä ja tuikkuja.


Keräsin kupariastioita takan reunustalle ja päällyställe. Kannun kuljessä lukee tulistajaöljyä. Mitähän sekin on? 

 

Talveksi vierastalo on yleensä muuttunut verstaakseni ja kasvien säilytyspaikaksi. Nyt pitää miettiä, miten kasvit selviävät, jos kovilla pakkasilla tulee sähkökatkoja. Siis jos lämmitän taloa. Mietin, voisiko ruukuissa olevat sipulikasvit eristää kuplamuovilla ja laittaa ne vanhaan saaviin, styroksia vielä niiden alle ja päälle. Vai onko parasta kaivaa ruukut maahan. Jotain aikaisia sipulikukkia kevääksi täytyy kasvattaa. 

perjantai 16. syyskuuta 2022

Syysaurinko

 Auringon reitti taivaalla on lyhentynyt. Tai täsmällisemmin, aurinko on lyhyemmän ajan taivaanrannan yläpuolella näillä leveyspiireillä. Valo osuu eri paikkoihin ja varjot ovat muuttuneet.

Pelargoniat viihtyvät hyvin kun kuistin paahtava kuumuus on ohi.

Nappasin tien varresta maitohorsmia mukaani. Niissä on nyt hienoja värejä.

 Matalalla olevan auringon säteet osuvat aitan ruohokimppuun. Vihreät lasimaljakot olen löytänyt mökiltä.

 

Illemmalla aurinko paistaa kamariin. Lämmityskautta en vielä ole aloittanut, mutta kohta on sen aika ja hellan päällys tyhjenee. Vielä syysaurinko lämmittää.

lauantai 10. syyskuuta 2022

Kesä meni

Oli yllätys, kun illalla ensimmäisen kerran lämpömittarissa oli vain 2 astetta. Plussaa sentään. Mutta sitten tulivat illat, jolloin taivas kirkastui ja yöllä oli pakkasta.

 Oli syksystä jo jotain merkkejä ollut, niin kuin tämä hattivattisieni ja oli puissa ja maassa keltaisia lehtiä, mutta syynä ei ollut syksy, vaan kuivuus.

 

Tuli Saarijärven Paavo mieleen, veikö halla sadon? Tätä vartenko kannoin koko kuuman kesän vettä kasvihuoneeseen ja kasvilavoihin. Perunanvarret halla vei, mutta muuten taisin säästyä kadolta tässä vaiheessa. Olin peittänyt kasvustoja harsoilla. Kurkkuja ei enää tulisikaan, vain joitakin pieniä, coctail- tai nukkekotikokoisia on vielä kypsymässä. Mutta tomaattien pääsato on vielä valmistumatta. 

Syyskukkani säästyivät myös.

Kävin kaupungissa hakemassa lämpimämpiä vaatteita. Kotona posliinikukka kukkii, niin kuin koko kesän. Tuoksu on todella voimakas yöllä.

 

Ostin tietysti sipuleita. Ensimmäiset, krookukset,  laitoin jo maahan. Täytyy ottaa kuvia ja piirtää kartta, mihin sipuleita kätken. 

Kylmien öiden vastapainoksi päivät ovat olleet aurinkoisia ja kauniita, oikeita, kirpeitä syyspäiviä. 

Pakkanen aloitti ruskan, mustikat saivat väriä ensimmäisinä.

maanantai 5. syyskuuta 2022

Siemenet talteen

 Yritin vahtia Kuolanpionia, mutta yhtenä päivänä sen siemenkodat olivat avautuneet ja siemenet olivat lentäneet tiehensä. Vain muutaman sain talteen. Ne laitan syksymmällä ruukkuun odottamaan kevättä. Malvan ja päivänliljojen siemeniä sain kerättyä. Krassin siemeniä tulee vielä lisää. Niitäkään ei tarvitse ostaa.

Omavaraisbloggaajien aiheena syyskuussa on ekologisuus, kierrätys ja vaihdantatalous. Olen mukana lehtien kierrätysringissä, jossa lehdet kiertävät neljälläkin lukijalla. Yhdessä lehdessä neuvottiin keräämään unikon siemenkodat lasipurkkeihin niin siemenet saa talteen. Unikonkukat olivat kovin hentoja, siemenet ovat kovin pieniä, mutta joitakin purkin pohjalla on. Loppuunluetuista lehdistä voi sitten tehdä siemenpusseja. Yhden rasian tein vanhan poikakalenterin sivusta.

Olen pihistellyt kasvihankinnoissa ja kierrättänyt oman pihan perennoja. Syreenipensaan alla kasvaa runsaasti maksaruohoa. Se piristyi entisestään kun kitkin rikkaruohoja pois. Tätä maksaruohoa olen siirtänyt useisiin paikkoihin. Viimeksi mökin edusta kivien seuraksi. Humala toimii myös maanpeittokasvina.


Olen iloinnut siitä, että lähelle kotia avautui Kierrätyskeskuksen myymälä. Olen vienyt sinne tavaraa, mutta sinne voi viedä myös askartelutarvikkeita. Osan keskus käyttää itse, osa lähtee kouluihin tai päiväkoteihin. Viinipullon korkkeja ja kortteja olen jo vienyt kierrätykseen ja seuraavaksi vien jäännöslankoja. Viimeksi minulle vaan kävi niin, että jäin kiertelemään myymälässä ja ostin maljakon, joka mielestäni sopii mökin tyyliin. 

Ilmojen viilennyttyä oli aika tehdä polttopuita. Klapikone on minun  - tai täsmällisemmin kone on minun, teline on naapurin. Se on jäänyt naapurin pihalle, koska puita on helpompi kuljetella kuin klapikonetta. Samanlaisia yhteiskäyttöisiä työkaluja ovat ainakin räystäskourun puhdistusharja ja sähkösaha. Lainailen naapurilta työkaluja. Siitä kerrasta, kun lainasin puunkuorimisvesurin, on muistona arpi oikean käden etusormessa. 


Keräsin naapurin pihalta lehtikuusen käpyjä ja tammenterhoja. Siemeniä nekin.

 Laitoin kukkineen tulilatvan ulos kasvihuoneen taakse. Nyt se kukkii uudelleen ja on taas sisällä. Näinkin voi kierrättää.

 

#Suuntanaomavaraisuus-ryhmässä julkaistaan juttu etukäteen sovitusta aiheesta kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9.00. Postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Lisäksi kerrotaan omasta etenemisestä ja haasteista.

Linkit juttuihin alla


perjantai 26. elokuuta 2022

Elokuussa

Naapurin kultapallot kukkivat taas komeasti niin kuin elokuussa kuuluukin.

 Sitten tuli toivottu ja odotettu sadepäivä. Vaikka sade oli hiljaista ja lempeää, kaatoi se kultapallot ja sain hyvän syyn poimin niitä maasta itselleni tuomaan väriä ja valoisuutta mökkiin.. 

 

Olin viime vuonna ostanut siemensekoituksen, jonka piti houkutella perhosia. Kylvin sitä kasvilavan päähän rikkinäiseen peltiastiaan ja moneen muuhunkin paikkaan. Olin ihmeissäni kun kasvit alkoivat kasvaa, olinko ostanut apilan ja päivänkakkaran siemeniä! Niitä pihallani on jo muutenkin tarpeeksi. Apilat olivat jotain punaista lajiketta, päivänkakkarat pienen pieniä.

 Ensimmäisenä kukki joku ristikukkainen rikkaruohon tyyppinen liilan värinen kasvi. Olin tyytyväinen kun siemenet eivät kaikkialla itäneet. En ikinä enää osta ulkomaalaisia siemeniä. Ei tämä ole toivomani kukkaketo. Kasvien väitettiin olevan monivuotisia.

Nyt elokuussa kukkivat samettikukat ja kehäkukat. Koska ne ovat muuttuneet monivuotisiksi? Jatkavat ne kyllä elämäänsä jos saan siemenet talteen. Perhosia en kukissa ole nähnyt, mutta kimalaiset pitävät niistä.

 

Päätellen toukista, joita on kasveilla, maassa ja tiellä, perhosia kuitenkin tulee. Mitähän tästäkin värikkäästä yksilöstä syntyy. Kimalaisten lisäksi liikkeellä on erilaisia hyönteisiä. Ampiaisia, hyttysiä, vielä ei kuitenkaan hirvikärpäsiä.

  Omenasatoni on huono, muutamat omenat, joita puissa on, ovat matoisia. Niin ovat naapurinkin omenat, niitä on runsaasti ja sen verran niissä on hyviä kohtia, että sain tehtyä ensimmäisen omenapiirakan.

perjantai 19. elokuuta 2022

Uusin silmin

 Sanotaan, että ikkunat ovat talon silmät. Minua on häirinnyt vierastalon ikkunasyvennysten surkea kunto, ne olivat harmaantuneet, maali, jota niissä ehkä oli ollut, oli hävinnyt ja lisäksi niihin oli kertynyt likaa. Eihän siihen muu auttanut kuin maalipurkin, siveltimen ja tärpätin ottaminen esiin. Helppoa maalaustyötä hellepäivänä. Kunhan ensin harjasi ja imuroi ikkunasyvennykset puhtaiksi. Ja kunhan odotti, että ne olivat varjossa.

Kun ensimmäinen ikkuna oli valmis, ei paluuta enää ollut, toinenkin piti tehdä valmiiksi. Ero oli huomattava.


 

Muurikello kukkii toista kertaa, kukinta on kohta loppu, mahtaakohan se kukkia vielä kolmannen kerran. Olen leikkinyt ajatuksella, että maalaisin vielä ikkunanpokat taivaan- tai muurikellonsinisiksi. Ehkä joskus, tai sitten ne pitää vaan hioa ja lakata.

    

Etsin netissä ilmakuvia mökistäni, niitähän on otettu paljon maaseudulla. Olisin halunnut nähdä, millainen piha on ennen ollut. Kohta minulle sitten soitettiin ja sain nähtäväksi kaksi ilmakuvaa. Kuvien yli oli tehty paksut viivat, ne eivät olleet käyttökelpoisia. Varsinaisista kuvista pyydettiin mielestäni liikaa hintaa. Mutta kesäkuun 1971 kuvan perusteella pystyi hahmottelemaan, millainen piha on ollut. Vuoden 1985 kuva ei ollut kiinnostava, siinä ympäristö on jo pusikoitunut ja vierastalo on jo paikallaan. Mutta 50 vuotta sitten pihaa ovat ympäröineet pellot. Metsää on ollut vain naapurin puolella puuvajavaraston takana. Aitta ja sauna ovat lyhyempiä kuin nyt ja navetta on pystyssä. Yllättäen se on eri suunnassa kuin sen pohjille rakennettu vierastalo. Mökin edessä kukkii syreeni jo silloin.

Nykyisen pihan kuvaa ei ole otettu ilmasta, vaan saunan edustalta.

Katselen pihapiiriä uusin silmin. Miten hienoa olisi, jos siitä avautuisi peltomaisema. Nyt isot puut ympäröivät mökin lähialuetta kaikilta puolilta. Vierastalo on ulkoapäin siistimmän näköinen. Mutta ei se pihapiiriin sovi. Pilattu se on niin kuin maisemakin. 

perjantai 12. elokuuta 2022

Kukkien keruuta

Vaihteeksi marjanpoiminnalle keräsin myös kukkia. Päivitin mökin ulko-oven kranssin omilla kuivakukilla, joita tänä vuonna tuli vain vähän. Kylvin siemenet liian myöhään. Laitoin joukkoon kirjopikarililjan siemenkotia, jotka mielestäni ovat hauskoja.


Hyllyssä riippuu kuivumassa kimppu pietaryrtin kukintoja. Kuisti on tällä hetkellä kuumin paikka ja siksi paras kukkien kuivaamiseen.

Hyllyn päällä kukkasakset ovat odottamassa. Löysin sinne varastosta västäräkin. Lintuja olenkin kaivannut, luonto on hiljainen.

Kuivattaviksi löytyy myös valkoisia kukkia, siankärsämöitä ja ojakärsämöitä.



 

Kaapin päällä on kanervia kuivumassa. Ne kukkivat parhaillaan.