perjantai 21. tammikuuta 2022

Kaamos on ohi

 Aurinko on noussut Utsjoella ja kaamos on päättynyt. Pitkää aikaa aurinko ei siellä paista, mutta on sentään nähtävissä. Nyt päivät alkavat pidentyä vauhdilla. Iltapäivällä selviää ilman otsalamppua melkein viiteen saakka. Nuutin päivän tienoilla sammutin mökille vievän tien valot ja keräsin joulukoristeet säilöön. Ikkunalle joulutähden tilalle laitoin kasvivalon.


 Pelargoniat ovat alkaneet kasvaa ilman keinovaloakin. Kuistille menevät pienet, vielä taimet, isommat vanhat sekä nekin kaksi, jotka ovat kesällä pihalla. Kyllä niistäkin vielä jotain tulee, vaikka vaikeaa sitä nyt on uskoa. Juorunkin versot ovat pidentyneet.

Kasvivalo on sipulikukkia varten nopeuttamassa niiden kasvua. Toin syksyllä istutettuja ruukkuja vierastalosta lämpimämpään tupaan ja valoon. Toivottavasti mökille ei tule yllätysvieraita, kaikki eivät ymmärrä, miten tärkeää kukkien kasvatus on. Vierastalon lattian päällysteessä on pieni reikä ja sen kautta sisään oli tullut hiiriä. Ne ehtivät herkutella yhden ruukun tyhjäksi sipuleista ennen kuin tukin kolon ja toin syötäväksi myrkkyä. Sen ansiosta hiiret päätyivät polttotynnyriin. En pidä myrkyn käyttämisestä, mutta loukuissa eläimet voisivat jäädä kitumaan pitkäksikin aikaa.

Mitkähän kasvit kukkivat ensimmäisinä, narsissit, krookukset vai hyasintit? Veikkaan krookuksia. Näiden kukkimista joutuu vielä odottamaan, mutta onneksi kaupassa oli jo esikkoja. Tänä vuonna vuorossa on keltainen kukka.


perjantai 14. tammikuuta 2022

Talvi-iloja

 Lumitöitä on riittänyt ja kun sade on helpottanut, on seurannut paukkupakkasia. Harvinaisesta suojasäästä piti ottaa ilo irti. Lunta voi kerätä poluilta niinkin, että pyörittelee siitä palloja. Naavaa tukaksi ja vanha kattila hatuksi. Suoja kesti hyvin lyhyen ajan, olennot jäivät vähän kesken ja sitten niiden niskaan tulikin jo lunta. Harjasin varovasti lumet pois.



Kun tiet olivat lumen peitossa, päätin ottaa potkukelkkavanhuksen käyttöön. Mutta mökkitielle olikin levitetty soraa, eikä kelkka oikein luistanut. Tulivatpa jalakset teroitettua ja ruosteet poistettua niistä. Kelkka saa jäädä lepoon ja koristamaan vierastalon edustaa.



Pulkka sentään kulkee hyvin ja puukori sen kyydissä.

Viimeisin äärisääilmiö saattaa koitua lumiolentojen tuhoksi. Tätäkö ilmastonmuutos on, alkuviikolla -25 astetta, nyt 4 astetta plussalla?

perjantai 7. tammikuuta 2022

Loppiaisen aikaan

 Uudenvuoden jälkeen olin muutaman päivän kotona kaupungissa. Ennen joulua vain muutama joulukortti oli tullut perille kun lähdin maalle ja loput odottivat nyt oven sisäpuolella. Myös yksi naapurille osoitettu joulukortti, jonka työnsin sisään hänen postiluukustaan. Kun avasin sisareni lähettämän kortin, en voinut muuta kuin nauraa. Muovipussissa oli Alnus glutinosan  eli tervalepän siemeniä. Siinäpä haastetta kerrakseen. Vuosia sitten siskon joulukortin mukana tuli kuolan pionin siemeniä. Sain entisellä mökillä niistä kasvamaan pionin, joka kukkikin. Nyt minulla on jäljellä kaksi taimea, jotka ovat kasvaneet sen siemenistä.


Tutkin, missä tervaleppä kasvaisi ja hyvä vinkki oli paikka, jossa kasvaa runsaasti mesiangervoa. Sellaisia löytyy enemmänkin mökiltäni. Ensin täytyy tietysti saada siemenet kasvamaan taimiksi. Kortin alla on toinen joululahja, veljentytöltä saamani pyyhe. Siinä on kuva Turun Yliopiston kirjastosta. Turku on minulle tärkeä paikka.


Kaupunkikäynnillä tuli hiukan shoppailtuakin. Näistä muumimukeista sai hiukan alennusta ja oli aika ostaa ne. Piti ostaa kaksi, kun molemmat puolet kuvaavat niin hyvin minua. Muumimammamukit jäävät kaupunkiin muistuttamaan elämästä mökillä.

Joulukukkani avautuivat loppiaiseksi. Muut paitsi kirkkaanpunaiset hyasintit. Ne taitavat odottaa tämän vuoden jouluun.


maanantai 3. tammikuuta 2022

Tulevan vuoden toiveita

Aina vaan paksummaksi muuttuva lumi peittää viljelykset ja kasvihuone on jäätynyt, oveakaan ei saa auki, mutta kun vuosi vaihtuu ja suunta on kevääseen, alkavat suunnitelmat pyöriä päässä. Laajensin jo syksyllä viljelyaluetta kasvihuoneen ympäristössä ostamalla uuden lavakauluksen. Laatikoiden sisällä talvehtii ruusuja ja muita kasveja ruukuissaan. Talven aikana on tarkoitus kunnostaa tai ainakin siistiä vanhoja ikkunoita, joita pidän alkukesällä lavakauluksen kehikon päällä. 

Keväällä on aika ottaa käyttöön seinäkasvihuone, joka tuli mahdolliseksi sen jälkeen kun sain räystäskourun puuvajan eteen. Löysin varastosta vanhan kaapinrungon ja ideoin tekeväni siitä ja vanhoista ikkunoista kasvihuoneen. Naapuri sai paremman idean ja kasvihuone tulikin hänen vanhan kirjahyllynsä kaapista. Taas tuli siivottua muiden varastoja, mutta tulee se omakin kaapinrunko käyttöön. Tämä kaappi toimi kesällä kukkakaappina, säilytin siellä lepovaiheessa olleita orvokkeja ja muita vähemmän edustuskelpoisia kukkia, mutta keväällä, kun aurinko paistaa siihen ennen kuin puihin tulee lehdet, siinä voisi kasvattaa taimia.


Itse kasvatetut perunat loppuivat liian aikaisin ja niitä on kasvatettava lisää. Aion raivata lisää maata naapurin mailta. Siellä jossain viinimarjapensaiden takana on tuleva uusi perunamaa. Kunhan ensin käännän ja kitken maan.


Lisäalppiruusujen hankinta on ollut jo pitkään suunnitteilla. Punainen alppiruusuni kukki kesällä ensimmäisen kerran, kukkia taisi olla yksi. Sitten kompastuin auki olleisiin lenkkarin nauhoihin ja kaaduin sen päälle. Puolet siitä katkesi. Kuva on kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa säännöllisesti käyn katselemassa, miten hienosti asiat voisivat olla.

Hankintalistalla on myös lumimarja. Katselen kateellisena pihoja, joilla sitä on. Myös näsiää haluan pihapiiriini. Pihan selkeyttäminen on suunnitteilla, sipulikasvit yhtenäisiin ryhmiin, selkeät ruoho- ja luonnonkasvialueet. Mutta ensin on tietysti katsottava, ovatko myyrät tehneet omia muokkauksia pihalla.


Kovin pieni on toinenkin alppiruusuni, nyt lumen alla.


Kesällä pihaan tullut penkki nököttää nyt suojapeitteen ja lumen alla. Se on aika orpona vaahteran alla ja sen ympärille pitäisi saada kasvillisuutta. Toiselle puolelle siirsin jo syksyllä sormustinkukan taimia. Jospa ne kasvaisivat siellä, missä niitä voisi olla eikä siellä, missä niitä ei pitäisi olla. Paikka on vaikea  mutta ehkä kuunliljat, saniaiset ja konnantatar voisivat täällä menestyä.


Tulevat suunnitelmat mietityttävät jo muitakin. Suuntanaomavaraisuus-ryhmän tammikuun aiheina on vuoden 2022 suunnitelmat, varhaiset esikasvatettavat sekä heikkoudet omavaraisuudesta ja mitä siinä haluaisi muuttaa. 

Minulla esikasvatuksessa ei ole muuta kuin kevään sipulikukkia. Niistä osa kasvaakin jo kovaa vauhtia. Ehkä liiankin kovaa, sillä talvi on ollut kova jo tähän mennessä ja kuukaudet, jotka yleensä ovat kylmimmät, ovat vielä edessä. Lämpö vierastalossa, jota käytän kasvien talvisäilytykseen ja sipulikukkien kasvatukseen, on jo pariin kertaan mennyt pakkaselle kun ulkona asteita on ollut yli 20. Sähköyhtiö on vielä järjestellyt katkoja sähkön jakelussa. Loputkin pelargoniat toin jo sisälle. Esikasvatus ei onnistu kotonakaan kun en ole siellä vakinaisesti. Olen kasvatuksen suhteen aina väärässä paikassa. Hyötykasvien taimet haen hyväksi todetusta puutarhalta.


Omavaraisuuteen pyrkivien tekstit löytyvät alla olevista linkeistä.

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka

Jovela

Kakskulma

Multavarpaan maailma

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Kohti laadukkaampaa elämää 

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Mikä Itä

Rakkautta ja maanantimia

Caramellia

Evil Dressmaker

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala

Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila

Kasvuvyöhyke 7