torstai 23. kesäkuuta 2022

Kesäkuun kiireitä

 Alkukesällä kasvu etenee huimaa vauhtia. On kiire ehtiä nauttia kaikesta, mikä kukkii. Tuomi on jo kukkinut, syreenien kukat ovat kuihtumassa, samoin pihlajan. Kun huomasin, että Kuolanpionissa oli ensimmäistä kertaa nuppuja, aloin vahtia sitä. Vanhastaan muistan, että tällä pionilla on taipumus kukkia juuri silloin kun en itse ole paikalla. Kukat avautuivat yhtäkkiä ja hyvin nopeasti ne myös kuihtuvat, mutta ehdinpä saada kuvia.


Senkin olen oppinut, että suopursu kukkii hyvin aikaisin. Piti käydä senkin kukinta katsomassa. Tänä vuonna suo kukkii runsaasti.



Yhtenä iltana, ilman viiletessä, lähdin hyttysten iloksi metsäretkelle katsomaan, miten valkolehdokki voi. Löysin sen viime kesänä kahden naapurin metsien rajalta. Toiselle puolelle oli tulossa avohakkuu ja suojellakseni lehdokkia, merkitsin sen kepeillä ja laitoin siihen nimilapun. Metsäkoneen kuljettaja kertoi huomanneensa lehdokin, mutta sen jälkeen tulivat puiden ja risujen kerääjät, mätästäjä ja uusien taimien istuttaja. Lehdokki oli selvinnyt kaikista kävijöistä ja voi hyvin ja sen viereen oli ilmestynyt toinenkin yksilö, joka ei vielä kukkinut. Lehdokin kukinto tuoksuu vain yöllä ja tuoksu olikin todella voimakas.

Metsästä löytyy lisää valkoisia hentoja kukkia.


Oravanmarja.


Metsätähti.


Lillukka.


Pihalla lisää valkoisia kukkia kuten kissankäpälä. Koiranputkea on pihallani, vaikka yritän nyppiä sen kukinnot pois. Sen kukkameri on kaunis, kunhan se ei ole omalla pihalla. Kuva on naapurista.

Nyt on seitsemän, valkoista, luonnonkukkaa koottuna kännykällä. Niin keräävät koululaisetkin kasvinsa. Pitänee laittaa juhannusyönä kännykkä tyynyn alle taikojen tekemiseksi. 

perjantai 17. kesäkuuta 2022

Uusia yllätyksiä

 Syksyllä tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä kun hankin nykyisen mökin ja metsän. Aina vaan paikka tuottaa yllätyksiä. Olin tulossa mökille kun huomasin vähän edempänä kohdasta, josta tie omaan pihaani risteää mökkitiestä, tien varrella valkoisen puun. Ajattelin ensin, että se on paju, mutta omenapuu se on. Se kukki todella runsaasti. On niin, että kaikista parhain ja kaunein omenapuuni onkin metsässä. Miksi en ennen ole sitä huomannut! Epäilin jo, että se olisi metsäomenapuu, mutta niitä löytyy vain Ahvenanmaalta ja Lounais-Suomesta. Tarhaomenapuu (Malus domestica) se on, karkulainen jostain puutarhasta ja oikeastaan vieraslaji, mutta haitallinen vain metsäomenapuun kasvupaikoilla.

 

Pitää viedä sen runkoon nimilappu, ettei sitä tuhota jossain metsän raivauksessa. Täytyy myös vahtia, tuleeko siihen omenoita ja minkä makuisia. 

Pihan yllätykset ovat pienempiä. Polun varren entisen kukkapenkin paikalle nousi tänä vuonna yksi kaunis punainen tulppaani.

Ensimmäinen entiseen kukkapenkkiin ilmestyneistä akilleoista kukkii. Olisi hienoa jos akilleat leviäisivät pihalla.

Grillikatokseen menevän polun varteen ilmestyi oranssi väripilkku. Tulikellukoita on ison kiven vieressä olleiden kukkapenkkien reunoilla, mutta tämä yksilö on ihan metsässä, kuusen juurella.



Kaikki perinnekukat ovat tervetulleita, mutta näyttää siltä, että siemenpankista nousee myös vähemmän toivottuja voikukkia.

lauantai 11. kesäkuuta 2022

Kasvit ulos

 Kesäkuu alkoi ja kasvit, joille mökki oli ollut kasvatuskotina saivat lähteä ulos. Vanhat pelargoniat saivat ikkunalaudat taas kokonaan omaan käyttöönsä. Roskat lähtivät myös ulos, pöytäliinat pesuun ja tuvan matot pesulaan. Mökki saa nyt olla asumiskäytössä.




 

Pienet pelargonit siirtyivät kuistin ikkunoille. Osa niistä ei talvella mahtunut ikkunalaudoille. Sisemmälle mökissä, vähäisemmässä valossa niistä kasvoi hentoja, mutta varmaan ne vahvistuvat kesän mittaan.


Kuistilla on vähän surkea ruusu. Etsin pikkuruusuja liian myöhään ja tämän sain kaupan päälle keskustan kolmannesta kukkakaupasta. Kiersin torin ja kaikki kolme kukkakauppaa kun etsin verenpisaroita aitan eteen. Myöhemmin niitä kuulemma tulee. Ikkunan takana kukkii syreeni. 

En mitään järkevää esikasvattanut, vain krasseja ja sinisarjoja, jotka hetken mielijohteesta ostin rautakaupasta kun ne olivat jo niin hyvässä kasvussa. Maksaruohon pistokas ja pieni muratin oksa olivat mökissä juurtumassa. Tervaleppää yritin esikasvattaa, mutta sen siemenet eivät itäneet. Kasvit eivät ikuisuuksia kestä. Isosta muratista on vain pieni oksa jäljellä. Talvella hiipuivat riippaorvokki ja lankaköynnös. Mutta kukkia kyllä löytyy. Poimin pihalta ailakkeja.

maanantai 6. kesäkuuta 2022

Puolukan puolesta

 Toin kotoa pakastimesta viimeisiä puolukoita mökille. Kun ne olivat jo valmiiksi melkein sulaneita, tein niistä puolukkajäädykettä varajälkiruuaksi pakastimeen. Helppoa ja halpaa, puolukoita, kermavaahto, rahkaa ja sokeria, jota laitoin varovasti, mutta maistaja oli silti sitä mieltä, että ei ainakaan lisää.

Talvella, kun kummityttö oli poikaystävänsä kanssa käymässä, tein jälkiruokaa puolukoista ja karpaloista. Mukana oli makeaa vaahdotettua vaniljakastiketta. Kummityttö maistoi lusikallisen ja sanoi, ettei hän pysty syömään, jälkiruoka on liian hapanta. Poikaystävänsä onneksi sen sijaan piti siitä ja söi molemmat annokset. Jäin miettimään, että onko osa nuorisosta niin kyllästettyä makealla, ettei muu maistu. Senkö vuoksi puolukoita ei kukaan poiminut, vaikka yhdellä mäelleni, lähellä naapurimökkejä, niitä olisi ollut vaikka kuinka paljon. Yksi ystävä kävi niitä kanssani poimimassa, mutta hän ei olekaan nuori. Mustikoiden perässä metsässä käy joka vuosi runsaasti väkeä. 


Ja miten helppoa puolukan poimiminen on. Samalla voi nauttia syksyisen metsän väreistä.

Omavaraisbloggaajien kesäkuun aiheina on sienestys, marjastus ja horta ja käytän tilaisuutta ylistääkseni puolukkaa. Suuntanaomavaraisuus-ryhmä on Sadun (Tsajut) ja Heikin (Korkeala) ideoima ryhmä, jonka jäsenet kirjoittavat kuukausittain omavaraisuuteen liittyvistä aiheista.

Puolukka on superruokaa. Siitä saa vitamiineja ja sen sisältämät aineet vähentävä sairastumisriskiä mm. syöpään, ehkäisevät virtsatietulehdusten uusiutumista ja vähentävät sydän- ja verisuonisairauksia. Syön aamuisin puolukoita tai muita marjoja ja niillä saattaaa olla merkitystä siihen, että olen pysynyt terveenä. Puolukkaa on helppo säilöä. Pakastettuna, vedessä tai survottuna puolukka säilyy sellaisenaan ilman sokeriakin Jos talven jälkeen metsässä löytää puolukoita, ovat ne ihan syömäkelpoisia.

Puolukka on kaunis kasvi. Olen iloinen mökkini päädyssä olevasta luonnollisesta ikivihreästä kuntasta.

Siinä kasvaa myös kalliokieloa ja mustikkaa, mutta vain puolukka on vihreä talvellakin.


On ollut niin kosteaa, että ajattelin kanttarellien kohta ilmestyvän. Mutta mökille vievän tieni varressa olikin kaksi korvasieniä. Ennen niitä ei ole näkynyt. Metsässä näin vielä yhden sienen. Annoin niiden olla, niitä oli liian vähän valmistamisen vaivaan nähden.


Kävin metsässä tarkistamassa puolukoiden tilanteen. Nuppuja on lupaavasti kunhan ei hallaöitä tule.


Alla linkit muiden kirjoituksiin.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Evil Dressmaker

Villa Varmo

Pilkkeitä Pilpalasta

Rakkautta ja maanantimia

Metsäläisten elämää

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

perjantai 27. toukokuuta 2022

Valmisteluja

 Viime kesän tomaatit kasvoivat kasvihuoneessa niin suuriksi, etteivät ne pysyneet hallinnassa. Yritin väsätä niille tukia, mutta ne jäivät nopeasti liian pieniksi. Lopulta hain alumiinisen sahapukin tomaattien eteen, jotta ne eivät kaatuisi kasvihuoneen lattialle. Nyt aloin varautua hyvissä ajoin ja ryhdyin talvella suunnittelemaan tukia. Aloitin tietysti tutkimalla varastoja. Vanhasta ikkunanpokasta tuli ensimmäinen tomaattituki. Sijoitin kasvualustana toimivan muovikaukalon nyt kasvihuoneen päätyyn, jossa on enemmän tilaa kasvaa korkeutta. Laatikon pohjalle tein taas oksasilppurilla haketta. Kasvatussäkki on jo valmiina.



Ulkona olevaan laatikkoon sijoitin kaupungista hankkimani tuen. 

Maalasin korkean kasvulavan päällä olleet vanhat ikkunat vihreiksi, niin ne sopivat kehikkoon. Korjaisin ikkunoita, poistin vanhoja kilttejä ja yritin kitata ruutuja uudelleen, mutta vanha kittini oli kovettunut, eikä notkistunut kunnolla pellavaöljyllä. Yksi ruutukin oli rikki, mutten jaksanut vaihtaa sitä, korjasin vain lasiliimalla. Nyt kasvilavassa on tulppaaneja, siirrän niitä pois, kun ne ovat kukkineet.



Talvella kun tukia tein, kaivoin esiin myös lehtiharavan, jonka varsi on joskus katkennut. Tukena sitäkin voi käyttää.

Luottopuutarha avautui toukokuun puolivälissä ja kohta sen jälkeen hain tomaattien ja kurkkujen taimia. Matkaa puutarhalle on yli 10 kilometriä ja suuri osa tiestä on hyvin mäkistä ja mutkaista. Tietä on käytetty rallitaipaleena ennen sen asfaltointia. Kukkia en paljoa sortunut ostamaan. Pari krassia koska omat krassintaimeni ovat vielä hyvin pieniä ja olkikukan, koska niiden siemenet on vielä kylvämättä. Ei kesäkukille olisi paikkaakaan. Seurasi jakso kylmiä öitä. En uskaltanut laittaa edes tomaatteja kasvihuoneeseen. Viime vuonna kurkkuja paleltui. Taimet ovat sisällä mökissä, jossa myös kuistin pelargoniat odottavat ilmojen lämpenemistä.

perjantai 20. toukokuuta 2022

Keväinen piha

 Mökin piha on mielestäni parhaimmillaan juuri nyt kun sipulikukat kukkivat eivätkä vuohenputket vielä ole ottaneet valtaa. Polun varteen vesimyyrien tekemiin koloihin istuttamani narsissit kukkivat ensimmäisten joukossa. Narsisseja on ympäri pihaa ja oikeastaan hyvä niin, ne todella karkoittavat myyriä. Vaikka haaveilenkin yhtenäisistä kukka-alueista.


Ukrainan värit hallitseva paikoitellen.


Skillat ovat lopettamassa kukintaansa. Tuuli heiluttaa niitä niin, että kuvaaminen on vaikeaa.


Rentukat kukitin kasvihuoneessa kun siellä oli tilaa.


Kevätesikot viihtyvät vanhassa kukkapenkissä. Istutin niitä myös metsänreunaan, mutta siellä ne kukkivat vaatimattomammin.


On helmililjojen aika.

Ensimmäinen lemmikkikin avasi jo kukkansa.


Kevät etenee hurjaa vauhtia, mustikatkin kukkivat jo. On toivottava, että ei tulisi pakkasöitä. Päivällä aurinko paistaa ja käki kukkuu. Upea kevät.

perjantai 13. toukokuuta 2022

Väriä vierastaloon

Nyt on aika muuttaa vierastalo kasvien säilytyspaikasta asumiskuntoon. Siirtelen sieltä kasvamassa olleita kasveja kasvihuoneeseen ja toisia kasvihuoneesta ulos. Vierastalon edessä väriä tuovat sisällä kasvatetut tulppaanit.

 

Meksikolainen käsityö, seinävaate, oli lainassa ystävällä, mutta nyt sain sen itselleni. Mietin jonkun aikaa, mihin sen sijoittaisin. Ainakin toistaiseksi se on vierastalon yläkertaan menevien  portaiden edessä ja piilottaa taakseen arkun ja laatikot, joissa säilytän maalipurkkeja. 

Käsityötä myi torilla nainen, joka ilmeisesti oli myös tehnyt sen. Ihastuin rauhankyyhkysiin ja käsityön ite-henkeen. Vaikka voimakkaat värit eivät omaa tyyliäni ole. Ohuena se ei painanut paljoa ja mahtui hyvin matkalaukkuun. Kevyenä se ei kuitenkaan laskeudu kauniisti. 


Maljakko, jonka olin vähällä laittaa roskiin, koska se on niin korni, sopii eksoottiseen kokonaisuuteen. Tämän mökin entiset omistajat ovat varmaankin ostaneet matkamuistoksi joltain ulkomaanmatkalta. Matkamuistoja oli mökillä paljon ja vain joitakin säästin.

Viimeinen jouluamaryllisen kukka on tähän aikaan vuodesta sekin eksoottinen. Vieläkin on amarylliksen sipulista sisällä yksi nuppu hiljakseen kasvamassa.