Paikallinen osto-myyntiliike laittoi Facebook-sivulleen kuvan vanhasta lasipainosta, jonka pohjassa oli jonkun herrasmiehen valokuva. En ihan sekunneissa ilmoittanut ostavani sitä, mutta laitoin kuitenkin nopeasti viestin, että otan sen ja haen seuraavana päivänä. Kun menin liikkeeseen, oli lasipaino myyty. Myyjä väitti ilmoittaneensa minulle, mutta hän oli ilmeisesti laittanut minulle viestin kuvan alle ja sitten poistanut kuvan. Kiukutti jonkun aikaa, mutta seikkailin netissä ja löysin itselleni paremman lasipainon.
Periaatteessa yritän vähentää tavaroita, mutta aina vaan sorrun ostamaan jotain. Lasipainoja annettiin 1900-luvun alussa lahjoiksi mielitietylle
Kotona minulla on uudempi lasipaino. Se on muisto vuodelta, jolloin osa työkavereista oli lakossa. Minä lupasin kastella heidän kukkansa. Lakko pitkittyi ja kukat alkoivat voida huonosti hoidossani. Mutta sain lasipainon kiitokseksi.
Olin muutaman päivän kaupungissa. Kotitalon porrashuonetta remontoidaan. Yli satavuotiaan talon ovet ja portaikko palautetaan lähelle alkuperäistä ilmettä. Availin ovea tarvittaessa maalarille ja kiertelin kaupungilla. Suosikkikirpputorilta mukaan tarttui posliinirasia. Kun pölyn ja lian poisti sen pinnasta, alkoi tytön ilme kirkastua. Rasiaan laitan ompelutarvikkeita. Sen sisällä olikin jo sormustin valmiina.
Kaupungin ilme oli jo kovin jouluinen, vaikka lunta ei vielä ollut. Ostin kynttilöitä ja pienen hyasintin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti