Kevät eteni vauhdilla

Aamulla lauloi mustarastas. On ihan oikeasti kevät. Kun tulin mökille, järkytyin. Pääsiäisen jälkeen oli tullut n. 10 senttiä uutta lunta. Mökkitiellä sitä oli aurattu, mutta muuten sai kahlata nilkkoihin ulottuvassa sohjoisessa lumessa. Päätin, etten enää tee lumitöitä eikä niitä sitten enää tarvinnutkaan tehdä. Lämpöasteet ja sade hävittivät lunta vauhdilla. Myös mökin remontti on edennyt. Nurkka kerrallaan valmistuu. Remppamieheni tarjoutui laittamaan pääsiäislauantaina listoja ja asentamaan keittiötä. Naputtelin itse sähköjohtoja listaan ja sain puusohvan ikkunan eteen ja kaapin nurkkaan.

Nyt keinutuolilla on paikka. Keinutuolinmattokin löytyi. Noin viidennellä etsimiskerralla. Olin laittanut sen alimmaksi tekstiilejä sisältävään muuttolaatikkoon. Seuraavaksi olisi taas sähkömiehen vuoro. Roikkuvien johtojen lisäksi keittiössä on tekemistä.

Ikkunat ovat edelleen likaiset, mutta tuvan verhot sain jo paikalleen. Kesällä korjaan ikkunat ja vaihdan särkyneet ruudut.

Ruuvasin vanhan naulakon seinälle ja sammutuspeitekin on taas paikallaan.

Sukkien ja lapasten säilytyslaatikot laitoin kaapin päälle. Kohta ei lapasia enää tarvitsekaan. Naulakko on hiukan etukenossa. Vanhat hirret ovat niin kovia, etten saanut ruuveja kunnolla kiinni.

Pääsiäisen pajunoksat vihertävät ja kasvattavat juuria. Mökin yli lentävät laulujoutsenet täydensivät kevättunnelmaa. Niiden tulon kuulee kaukaa. Aina pitää rynnätä katsomaan, montako niitä on ja miten alhaalla ne lentävät.

Keinutuoli joutui siis nurkkaan.

Kotilieden sisustusohjeita

Olen joskus ostanut vanhan Kotiliesi-lehden. Varmaankin Martta Wendelinin piirtämän kauniin kannen huokuttelemana. Mutta vuoden 1949 Kotiliesi antaa myös sisustusneuvoja. Jutun otsikko on Pirtti, maalaiskodin viihtyisä keskus. Ja sen mukaan pienviljelijän kotiin sopii vielä nytkin tupakeittiö. No, sellaista minäkin juuri kasaan Ikean palikoista. Lehden mukaan tukeva pöytä ja penkit sekä yksinkertaiset tuolit sopivat pirttiin. Vanha keinutuoli kunnostetaan mukavaksi istuinpaikaksi. Vanha kaappikello ja perintöarkku ovat aarteita, joita hellien säilytetään vielä seuraavia sukupolvia varten. Keinutuolin lisäksi minulla on myös perintöarkku.

Oma perintöarkkuni on äitini kapiokirstu. Oletan, että se on valmistettu Kakolan pahamaineisessa vankilassa. Hienoja taiteilijoita siellä on ollut. Arkun saa lukkoon kauniilla avaimella ja taisi se lukossa ollakin äidin salaisuuksia suojana.

Äiti yritti varjella arkkua ja meitä lapsia kiellettiin istumasta sen päälle. Mutta vuosikymmenien myötä kirstu on saanut kolhuja ja maalia on pahasti rapissut pois.

Mielestäni aina puhuttiin, että arkun saa toinen siskoni. Mutta kun vanhempien kuoltua kävimme läpi tavaroita, ei hän sitä huolinutkaan. Riemuissani ilmoitin, että minulle se kyllä kelpaa. En aio yrittää korjailla arkkua. Se saa olla sellainen kuin on. Ja toivottavasti joku seuraavista sukupolvista sen aikanaan huolii.

Arkku on jo löytänyt paikkansa ja se saa pysyäkin leivinuunin edessä. Joutuu se vielä siirtymään siksi aikaa kun listat laitetaan muurin eteen. Keinutuoli on vielä väärässä paikassa. Tilaavievänä kapineena se on ollut koko ajan remontin tiellä. Mutta hyvä siihen on välillä istahtaa.

Emännänkaappi valmistui juhannukseksi

Hain taidetarvikeliikkeestä öljyvärejä ja uuden siveltimen ja parina kesäyönä tein kaapin oviin ruusuja. Renessanssivihreää ja karmiininpunaista. Näin syksyllä aloittamani emännänkaapin kunnostus on valmis. Käsityksen siitä, mistä kunnostus lähti liikkeelle, saa täältä harrastuksia.

.

Leikkasin juhannusruususta kuolleita oksia, mutta se piti lopettaa, etten häiritsisi pensaaseen tehdyn pesän nälkäisä linnunpoikasia.

Maljakko on peräisin lapsuudenkodistani.

Yli 80-vuotias mies, jolta kaapin ostin, oli tyytyväinen nähdessään kuvan lopputuloksesta. Kaappi on hänen lapsuudenkodistaa Loviisasta. Se on paikallisen puusepän tekemä ja sen paikka on ollut saunakamarissa. Vielä olisi kuulemma isompi kaappi, joka on ollut heillä tuvassa, mutta ihan pian en ryhdy kaapin kunnostamiseen.

Keinutuoli

Kesällä mökille tuli keinutuoli. Se matkasi sinne Hämeenlinnasta ja päätyi minulle kun isoäidin perintötuolille ei perillisellä ollut muuta paikkaa. Keinutuolinmatto löytyi naisten joulumessuilta. Sen on valmistanut  yritys, jonka nimi on Poppanoita.

Keinutuoli käynnisti sisustusprojektin. Sille piti raivata tilaa ja samalla sisustustyyli muuttui. Söpöilylle tuli lopullinen stoppi. Uusvanhat tavarat joutuivat pannaan. Sinivalkoisuus saa jatkossa mennä. Tavoitteena ei ole maalaisromanttisuus eikä ruotsalainen saaristohuvila eikä myöskään 40-luvun kotimuseo.Vanhoja, aitoja asioita mökille saa tulla, mutta muistaen, että elämme nykyajassa.