Monesti olen itsekseni ajatellut, että tämä oli katovuosi. Mutta eihän niin suinkaan ole. Ensimmäinen kasvihuonekurkku kypsyi syötäväksi heinäkuun loppupuolella. Se on melko suora, mutta ei taida olla EU-kelpoinen kun sillä on mittaa noin 15 cm. Kasvihuoneesta tuli lisääkin kurkkuja, viimeisin siellä vieläkin kasvaa.
Avomaankurkut, kun ne vihdoin lähtivät kasvamaan, kärsivät liiallisesta sateesta, kellastuivat eivätkä sen jälkeen toipuneet. Sato pari noin coctailkurkun kokoista yksilöä. Mutta kesäkurpitsat tuottivat satoa. Niistä tuli tehtyä gratiinia useammankin kerran. Ja niitäkin on vieläkin kasvamassa.
Hain taimet kiireiseltä puutarhalta, jossa kukaan ei ehtinyt minua neuvomaan. Poimin mukaani vahingossa keltaisia runko- ja kirsikkatomaatteja, jotka kasvattivat kyllä varsia, mutta tomaatit eivät millään kasvaneet ja kypsyneet. Ne kypsyivät sisällä paremmin kuin kasvihuoneessa tai ulkona. Kun kirsikkatomaatit alkoivat kypsyä, joku kävi nokkimassa niitä. En viitsi edes ajatella suhteessa satoon sitä vesimäärä, jota helteisinä päivinä kannoin kasvihuoneeseen ja kasvilavoihin.
Sipuleista, herneistä tai porkkanoista en kerro mitään, mutta minttu sentään kukkii vieläkin.
Joku oli syönyt perunani, löytyi muutama isompi, mutta enimmäkseen vain kovin pieniä. Lapsuudenkodissa, maalaistalossa, syötiin paljon perunaa. Kun niitä tarjoiltiin, pyysin aina maailman pienimmän perunan. Nyt niitä sain.
Omenoita on tulossa peräti kolme. Kukkia oli hiukan enemmän. Ja yksi kirsikkakin oli kypsymässä, siis tila tuotti ensimmäisen kirsikkasadon. Kaksi kirsikkapuista kukki ja se on niiden tärkein tehtävä, sillä kyseessä on todella hapan hapankirsikka.
Raparperit voivat ja tuottivat hyvin. Karviaisista tuli hyvän makuista ja kaunista vispipuuroa. Viinimarjat odottavat vielä mehustamista. Siis huolettomat kasvit, jotka minulta eivät paljon vaadi, palkitsivat. Oli tämä katovuosi tai ei, talvella en aikaa miettiä, mitä ensi kesänä yritän kasvattaa.
Omavaraisbloggaajat kirjoittavat lokakuussa sadosta ja luontokokemuksista. Luonto pelasti omavaraisteluni. Onneksi on metsä, sieltä löytyi kanttarelleja ja marjoja. Kanttarellikastiketta tuli tehtyä useampi kerta. Metsän antimia on riittänyt, sieniä, mustikoita, puolukoita ja nyt suppilovahveroita ja karpaloita. Niitä olen jo poiminut useamman kerran. Lisäksi nautin liikkumisesta metsässä ja suolla.
Omavaraisbloggaajat kirjoittavat juttuja kerran kuukaudessa, joko yhteisestä aiheesta tai omista kuulumisista. Satu (www.tsajut.fi) ideoi aiheita ja koordinoi julkaisuja. Alla linkit juttuihin.
Kasvuvyöhyke 2
Kasvuvyöhyke 3
Kasvuvyöhyke 7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti