Maalauskauden päätös

 Ainakin ulkona maalaaminen on loppu, niin viileäksi ilma on muuttunut. Punamultaa vielä saattaisi voida vedellä johonkin seinään. Jotain pikkujuttuja ehdin vielä maalata. Kun sisällä olin saanut maalattua ikkunanpuitteet valkoisiksi, alkoivat siniset ovenpielet eteisessä häiritä minua. Sinistä maalia oli vedetty myös saranoihin ja päädyin rapsuttamaan niistä kaiken maalin pois. Olen miettinyt saranoiden maalaamista mustaksi, mutta toistaiseksi ne saavat olla maalittomia, ruosteisia rautasaranoja. Ovenpielissä oli pohjimmaisena jotain ihmeellistä maalia, josta valkoinen maalini hilseili pois. Jouduin kaivamaan esiin tartuntapohjamaalin ennen kuin sain pielet valkoisiksi. Lopuksi kiinnitin oven päälle Rörstrandin keramiikkakyltin kertomaan, kuka täällä asustelee.

Kun mökki nyt on saanut uuden maalipinnan, oli sen edessä oleva kukkalaatikkokin maalattava. Nyt se ei enää häiritse nuhruisuudellaan. Krysanteemien tilalle on kohta keksittävä jotain muuta. Portailla on yhden päivän kanttarellisaalis.

 

Maalauskauden ensimmäinen kohde oli puuvajan etuseinä. Sitä yritettiin myös oikaista. Puuvajan puupinot oli tehty nojaamaan etuseinää vasten ja pino oli painanut seinää eteenpäin. Seinän alahirsi oli lahonnut, samoin oven pielihirret. Ne oli laitettu suoraan maata tai kalliota vasten. Talvella tyhjensin seinän vierustat ja kun maa oli sulanut, oikaistiin seinää kiiloilla. Niillä saatiin myös ovi tukevammin paikoilleen. Oven lahonnut alaosa sahattiin pois ja nyt puuvaja näyttää siistimmältä.

Räystäskouru vielä odottaa paikoilleen laittamista. Sitten ei polttopuiden hakija kastu sateella.