Kesäkuussa kukkii moni lempikasveistani. Vanamoa tontillani on vain yksi pieni yksilö saunan takana. Yritän suojella sitä, mutta ei se vaan lähde leviämään. Mieleeni tulee aina "tuoksu vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen" eli Eino Leinon Nocturne. Sekä tuoksua että valokuvaamista varten pitää kumartua syvälle maahan.
Vanamo (Linnea Borealis) oli Carl von Linnenkin lempikasvi ja sai nimensä hänen mukaansa. Vaikka onkin hento, on se varpukasvi.
Isotalvikkeja on tontilla enemmän, isompi kasvusto rannalla ja muutama alkava kasvusto ylhäällä kuusien juurella. Erityisesti pidän myös sen lehtiruusukkeista, jotka talvehtivat vihreinä.
Isotalvikkeja on tontilla enemmän, isompi kasvusto rannalla ja muutama alkava kasvusto ylhäällä kuusien juurella. Erityisesti pidän myös sen lehtiruusukkeista, jotka talvehtivat vihreinä.
Isotalvikki (Pyrola rotundifolia)
Aivan mökkini lähellä, tien penkassa kasvaa valkolehdokkeja, rauhoitettuja kämmekkäkasveja eli kotimaisia orkideoja. Eräänä syksynä tien penkka oli niiton yhteydessä lanattu mullokselle. Lähettelin kiukkusia sähköposteja viranomaisille. Varsinkin harmitti kun lähistöllä oli ilmeisen tarkoituksella jätetty tienvarren kurttulehtiruusuja niittämättä. Seuraavana kesänä lähetin mulloksesta ottamani valokuvan viranomaisille muistutuksella, että älkää enää tehkö tätä. Valkolehdokkia olisi vaikea siirtää, vaikkei se olisikaan rauhoitettu, sillä se vaatii jonkin sienilajin rihmastoa kasvupaikallaan. Valkolehdokki tuoksuu vain yöisin, sillä sitä pölyttävät yöperhoset. Päiväsaikaan sen ei kannata haaskata tuoksua.
Valkolehdokki (Plantanthera bifolia).
Valkolehdokkiin kuten myös toiseen kämmekkäkasviin, maariankämmekkään liitty paljon uskonnollisia legendoja. Toisen kukka on Kristuksen käsi, toisen juurimukula muistuttaa rukoukseen liitettyjä käsiä. Nimi on siksi tullut neitsyt Maarian mukaan.
Maariankämmekät kuvasin toisella mökillä, jossa niitä on runsaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti