Tuomi (Prunus padus) on tontin luonnonvaraisia puita. Metsäasiantuntijat pitävät sitä rikkakasvina, mutta tontillani se saa olla rauhassa.
Toukokuun alussa tuomen lehdet olivat jo melkein jo puhjenneet.
Helluntaina tuomet kukkivat - ja tuoksuivat.
Metsän rikkakasveihin (metsänkasvattajan mielestä) kuuluu myös lehtokuusama (Lonicera xylosteum). Minä annan sen kasvaa hallitusti matalina pensaina. Jos ei muusta syystä niin sen kauniin nimen vuoksi.
Toinen viljelymetsistä hävitettävä pensas tai puu on selja. Tontillani niitä ei luonnostaan kasva. Siispä siirsin yhden tontin rajalle.
Tämä lienee terttuselja (Sambucus racemosa).
Viime kesänä hankitut laakakataja (Juniperus horizontalis) ja tuivio (Microbiota decussata) ovat selvinneet talvesta.
Kartionmallisia pikkukuusia on tontilla kolme. Ne viihtyvät huonosti kuivassa ja happamassa maassa.
Hevoskastanjan taimet ovat peräisin Helsingistä. Muutamana keväänä lenkkeillessäni Eläntarhanlahden ympäri en voinut vastustaa kiusausta poimia mukaani hevoskastanjoita, joista jo silmu pilkoitti. Kastanja taskuun tai käsilaukkuun ja jos muistin, kotona kukkamultaan. Ja myöhemmin isompaan ruukkuun ja lopulta maahan.
Arboretumini uusimman tulokkaan sain jouluksi sisareltani. Koristelu on tehty 5-vuotiaan apulaiseni toivomusten mukaiseksi. Tämä Pinja (Pinus pinea) ei menesty Suomessa talven yli ulkona, ei edes II-vyöhykkeellä. Sen oli siis tarkoitus kasvaa kesät ruukussa ja viettää talvet sisätiloissa. Mutta ei se kestänyt talveakaan, vaan kuivui.
Viime kesänä hankin myös kääpiövuorimännyn (Pinus mugo Pumilio). En kyllä usko, että tavallinenkaan vuorimänty rinteessäni kovin isoksi kasvaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti