Sain lahjaksi uuden räsymaton, jonka nimi on Tyyntä ja myrskyä. Kutojs oli unohtanut, miten alkupää oli kudottu ja loppupäästä tulikin erilainen. Vaihdoin tuvan lattialle muitakin paksumpia talvimattoja
Ystävä toi mökille itse kutomansa räsymaton. Tämän maton tarina alkoi vuosia sitten. Kutoja aloitti sen tekemisen entiselle mökilleni, jossa sisustuksessa oli hyvin paljon sinistä. Kului vuosia ja kun matto tuli puheeksi, sanoin, etten enää haluakaan sinistä, vaan luonnonvalkoisen, vaaleanharmaan ja beigen sävyisen maton. Makuni oli muuttunut ja yritin saada siitä mökistä valoisampaa vaaleilla tekstiileillä. Maton kutominen kuitenkin jatkui alkuperäisen suunnitelman mukaan ja nyt, kun matto on valmis, tuli siitä siis sittenkin sinisävyinen ja se sopii loistavasti tämän nykyisen mökin sisustukseen.
Monta vuotta oli kulunut siitä, kun ystävä oli aloittanut maton kutomisen ja hän oli unohtanut, miten alkupää oli tehty. Maton nimeksi tuli siksi Tyyntä ja myrskyä. Toisessa päässä nimittäin aallot ovat korkeita, toisessa veden pinta on tyyni.
Mökin lattiat ovat vanhat ja talvella kylmät. Tämä uusi matto on paksu ja lämmin. Lattian lämmikkeeksi otin esiin myös saman kutojan aiemmin samanpaksuisista kuteista tekemät matot. Ohuemmat kesämatot pääsevät lepäämään.
Hiukan aikaa menee mattojen asettumiseen ja värikkäämpiin mattoihin tottumiseen. Mutta varpaat kiittävät, kun niitä ei talvella enää palella yhtä paljon kuin ennen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti