Kesä palasi ja perhoset sen mukana. Välillä mieleen jo tuli syksyn läheisyys, kun yöt olivat kylmiä ja päivät viileitä. Nyt on taas lämmintä ja kesästä voi nauttia vielä ainakin muutaman päivän ajan. Aamuinen sumu ja runsas kaste pihalla kuitenkin viittaavat syksyyn. Vaaleat sitruunaperhosnaaraat lentelevät ahkerasti ennen talvehtimista.
Perhosten tunnistaminen ei ole helppoa. Tämä on ilmeisesti ketohopeatäplä.
Tässä herukkaperhonen, ilmeisesti. Perhosjahti kännykällä on ainoa metsästyslaji, jota harrastan. Vaikeaa on lajien tunnistaminen, mutta myös hyvien kuvien ottaminen.
Ketokaunokin kukat ovat kimalaistenkin suosiossa.
Viime kesänä muurikellot kukkivat hienosti ja pitkään aitan edustan telineissä. Kunnes matkan ajaksi sijoitin ne mökin eteen maahan, jota ne saisivat kosteutta. Matkan jälkeen niistä ei ollut mitään jäljellä, ne oli syöty. Etsin tänä vuonna samanlaisia muurikelloja, mutten niitä löytänyt. Ostin kotona käydessä vähän erilaisia. Mielestäni ne olivat aika kalliita. Ja olin pettynyt kun ne kuihtuivat parissa päivässä. Leikkaisn ne matalaksi ja sijoitin piiloon syrjäiseen paikkaan. Nyt aurinko ja lämpö ovat saaneet ne kukkimaan uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti