keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Verhoja kuistille

Kuistin ikkunoissa on nyt verhoja. Tilapäisratkaisuna IKEAn kaihtimet saavat odottaa, kunnes joku virkkaa minulle pitsiverhot Ellen Svinhufvudin mallin mukaan. Uusi kukkalauta syntyi valmiista tuotteesta kavantamalla ja maalaamalla. Kuistin ikkunoissa on nyt verhoja. Oli suojailma ja kuistilla pystyi tekemään jotain. Tämä ratkaisu on vain tilapäisratkaisu, sillä tiedän, millaiset verhot oikeasti haluan. IKEAn kaihtimet saavat nyt toistaiseksi kelvata. Yllättävän kauan niiden ripustamiseen meni aikaa, kun kiinnityskoukkujen paikkoja piti vaihtaa etteivät ikkunanpuitteet halkeaisi. Kuistin toisen pään verhot saatiin kiinnitettyä, sitten alkoivat sormet palella. Nyt pystyn vertaamaan, onko tämä parempi ratkaisu kuin verhottomat ikkunat.





Myös eteläikkunan kukkalauta on uusi. Etsin rautakaupasta liimapuulevyä kukkalaudaksi. IKEAn kukkapöytä on liian matala, haluan kesän kukat ylemmäs ja valoon. Sopivaa levyä ei löytynyt, mutta löytyi valmis kukkalauta. Hiukan sitä kavennettiin ja vedin kalkkimaalin sen pintaan. Ja sen päälle varastosta löytynyttä vahaa, jonka purkin kyljessä luki läpikuultava. Sitä se oli, mutta ei väritöntä. Pinnasta tuli kellertävä ja jouduin vetämään vielä kerroksen valkoista kalkkimaalin senkin päälle. Kulutusta kestävä pientä täytyy tehdä myöhemmin.



Kävin kesän loppupuolella tutustumassa presidentti Svinhufvudin ja Ellen-rouvan kotiin Kotkaniemeen Luumäellä. Talon isolla kuistilla opas selosti talon historiaa ja minä katselin verhoja. Paikalliset martat olivat ne virkanneet Ellen Svinhufvudin mallin mukaan. Yhdessä talon kamareissa oli vielä  tallella Ellen-rouvan itsensäkin virkkaamat verhot.


Talossa oli paljon muitakin Ellenin tekemiä taidokkaita käsitöitä. Myynnissä oli myös pitsiverhojen virkkausmalli. Mutta minäkö virkkaisin! Ja vielä yli kuusi metriä. Mutta tavoite on asetettu. Joskus joku ehkä tekee minulle verhot. Siihen saakka IKEAn kaihtimet saavat kelvata. Ruuvit taidan vaihtaa tai maalata valkoisiksi.


Kukkapöytä löysi paikan kuistin toisesta päästä ja pikkuinen pyöreä pöytä siirtyi vierastaloon. Tuikut  ja humalankukinnot saavat vielä olla kuistilla kunnes ilmat lämpiävän.

2 kommenttia:

  1. Mukavan näköinen kuisti sinulla! Virkkaaminen on minun intohimoni. Luin esittelytekstistäsi, että olet myös kivien vääntäjä. Siinä on toinen intohimoni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kuisti on uusi, vanhaa eteistä ei voitu pelastaa. Ennen minulle virkkasi äiti, nyt veljentytär. Mutta hän taitaa olla liian kiireinen isoon verhotyöhön. Lumi peittää pihan ja kivet, mutta suunnitelmia me voimme aina tehdä.

      Poista