Risusavotta

Tuli taas mieleen Jorma Eton runo Suomalainen mies. Vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata... Samaan tyyliin sähkömies jätti tulematta silloin kun oli sovittu ja nyt puunkaatomies tuli monta viikkoa aikaisemmin kuin mistä olimme puhuneet. Yhtenä lauantaina olin menossa mökille. Tienristeystä lähestyessä kuulin pahaenteistä moottorisahan ääntä. Ja kohta näkyi oranssi suojakypärä ja -liivi. Mies oli katkomassa kylätien yli kaatuneen kuusen runkoa. Yritin hänelle jotain huutaa, mutta työn touhussa ja moottorisahan melussa hän ei mitään kuullut. Kävin ylhäällä pihalla katsomassa ja siellä oli jo työt tehty. Palasin alas ja kerroin olevani se, kenen työstä on kysymys. Teki mieli sanoa, että puut olisi muutenkin voinut kaataa, mutta en uskaltanut. Minun mielipiteelläni ei ollut merkitys eikä sitä kysytty.

Yksi koivu oli kaadettu pihalleni tulevan tien yli ja sen latva oli tehnyt pahaa jälkeä kuusikkoon. Luulin, että saunan takakulman koivut kaadettaisiin metsän suuntaan. Mutta toinen makasi pilkottuna pihalla lipputankoa kohti. No, omenapuut sentään oli säästetty.

Vähitellen alkaa syntyä puupölkkypinoja, risu- ja rankakasoja.

Muutama ylipitkä viikonloppu ja siinä ne ovat. viksin vonksin pinoissa.

Ja mikä kaikista parasta, puuvajaan alkaa kertyä kunnollisia koivuklapeja kuivumaan. Olen halkonut pienempiä pölkkyjä kirveellä.

Jäniksille on ollut herkkupäivät. Niillä on papanoista päätellen ollut ihan leiri metsää kaadetun koivun latvan tietämillä ja ne ovat tuhonneet parhaat oksat. Etsin jo risutyöohjeita, mutta turhaan. Sain sentään risusydämen tehtyä. Ensimmäinen luuta on aika avuton. Minä olen lapsena nähnyt, miten luuta sidotaan oikein, mutta tämä on kaukana siitä.