sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Melkein kesä

Lämpimät päivät nopeuttivat kevään etenemistä. Jo vihertävät koivut ja vaahtera kukkii kohta. Sipulikukat tuovat väriä pihaan.  Olin pari lämmintä kevätpäivää kotona etelärannikolla ja ihastelin kun koivut olivat jo hiirenkorvalla ja tulppaanit kukkivat. Kun palasin maalle, oli mannerilmasto mökkipaikkakunnalla kirinyt eron keväässä kiinni. Nyt maallakin on melkein kesä.


Vaahtera kukkii ihan pian ja koivut vihertävät. Yksi vanhoista koivuista on myöhemmässä kuin muut ja se taitaa olla tiensä päässä.



Tulppaanini tuskin kuitenkaan kukkivat tänä vuonna, jänikset olivat niitä jo käyneet maistelemassa. Kruunuvuokoista oli jäljellä vain varrenpätkiä. Nyt onkin puutarhurin totuuden hetki. Jospa myöntäisin, ettei hienouksia mökkipihassa kannata kokeilla. Istuttamistani iiriksistä ei näy merkkiäkään eikä kirjopikarililjoistakaan näytä tulevan mitään. Mutta skillat voivat hyvin. Sekä lahjaksi saadut että itse istutetut.


Kukkapenkin narsissit ovat kasvaneet liian tiheäksi kasvustoksi eivätkä ne kuki. Ne on myöhemmin jaettava. Pikkunarsisseja on runsaasti ja yksittäisiä isoja, mutta valkoisten narsissieni kukintaa odotan vielä.


Jossain olen kuitenkin onnistunut. Valkovuokot ovat sittenkin selvinneet viime kesän kuivuudesta ja nyt niitä kukkii monta. Valkovuokoista on minulle muodostunut lähes pakkomielle. Mielestäni ne kuuluvat kevääseen, muttei niitä luontaisesti mökkipaikkakunnan korkeudella kasva. Syksyllä istuttamani uudet juurakot ovat myös osittain onnistuneet.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti