maanantai 5. syyskuuta 2022

Siemenet talteen

 Yritin vahtia Kuolanpionia, mutta yhtenä päivänä sen siemenkodat olivat avautuneet ja siemenet olivat lentäneet tiehensä. Vain muutaman sain talteen. Ne laitan syksymmällä ruukkuun odottamaan kevättä. Malvan ja päivänliljojen siemeniä sain kerättyä. Krassin siemeniä tulee vielä lisää. Niitäkään ei tarvitse ostaa.

Omavaraisbloggaajien aiheena syyskuussa on ekologisuus, kierrätys ja vaihdantatalous. Olen mukana lehtien kierrätysringissä, jossa lehdet kiertävät neljälläkin lukijalla. Yhdessä lehdessä neuvottiin keräämään unikon siemenkodat lasipurkkeihin niin siemenet saa talteen. Unikonkukat olivat kovin hentoja, siemenet ovat kovin pieniä, mutta joitakin purkin pohjalla on. Loppuunluetuista lehdistä voi sitten tehdä siemenpusseja. Yhden rasian tein vanhan poikakalenterin sivusta.

Olen pihistellyt kasvihankinnoissa ja kierrättänyt oman pihan perennoja. Syreenipensaan alla kasvaa runsaasti maksaruohoa. Se piristyi entisestään kun kitkin rikkaruohoja pois. Tätä maksaruohoa olen siirtänyt useisiin paikkoihin. Viimeksi mökin edusta kivien seuraksi. Humala toimii myös maanpeittokasvina.


Olen iloinnut siitä, että lähelle kotia avautui Kierrätyskeskuksen myymälä. Olen vienyt sinne tavaraa, mutta sinne voi viedä myös askartelutarvikkeita. Osan keskus käyttää itse, osa lähtee kouluihin tai päiväkoteihin. Viinipullon korkkeja ja kortteja olen jo vienyt kierrätykseen ja seuraavaksi vien jäännöslankoja. Viimeksi minulle vaan kävi niin, että jäin kiertelemään myymälässä ja ostin maljakon, joka mielestäni sopii mökin tyyliin. 

Ilmojen viilennyttyä oli aika tehdä polttopuita. Klapikone on minun  - tai täsmällisemmin kone on minun, teline on naapurin. Se on jäänyt naapurin pihalle, koska puita on helpompi kuljetella kuin klapikonetta. Samanlaisia yhteiskäyttöisiä työkaluja ovat ainakin räystäskourun puhdistusharja ja sähkösaha. Lainailen naapurilta työkaluja. Siitä kerrasta, kun lainasin puunkuorimisvesurin, on muistona arpi oikean käden etusormessa. 


Keräsin naapurin pihalta lehtikuusen käpyjä ja tammenterhoja. Siemeniä nekin.

 Laitoin kukkineen tulilatvan ulos kasvihuoneen taakse. Nyt se kukkii uudelleen ja on taas sisällä. Näinkin voi kierrättää.

 

#Suuntanaomavaraisuus-ryhmässä julkaistaan juttu etukäteen sovitusta aiheesta kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9.00. Postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Lisäksi kerrotaan omasta etenemisestä ja haasteista.

Linkit juttuihin alla


perjantai 26. elokuuta 2022

Elokuussa

Naapurin kultapallot kukkivat taas komeasti niin kuin elokuussa kuuluukin.

 Sitten tuli toivottu ja odotettu sadepäivä. Vaikka sade oli hiljaista ja lempeää, kaatoi se kultapallot ja sain hyvän syyn poimin niitä maasta itselleni tuomaan väriä ja valoisuutta mökkiin.. 

 

Olin viime vuonna ostanut siemensekoituksen, jonka piti houkutella perhosia. Kylvin sitä kasvilavan päähän rikkinäiseen peltiastiaan ja moneen muuhunkin paikkaan. Olin ihmeissäni kun kasvit alkoivat kasvaa, olinko ostanut apilan ja päivänkakkaran siemeniä! Niitä pihallani on jo muutenkin tarpeeksi. Apilat olivat jotain punaista lajiketta, päivänkakkarat pienen pieniä.

 Ensimmäisenä kukki joku ristikukkainen rikkaruohon tyyppinen liilan värinen kasvi. Olin tyytyväinen kun siemenet eivät kaikkialla itäneet. En ikinä enää osta ulkomaalaisia siemeniä. Ei tämä ole toivomani kukkaketo. Kasvien väitettiin olevan monivuotisia.

Nyt elokuussa kukkivat samettikukat ja kehäkukat. Koska ne ovat muuttuneet monivuotisiksi? Jatkavat ne kyllä elämäänsä jos saan siemenet talteen. Perhosia en kukissa ole nähnyt, mutta kimalaiset pitävät niistä.

 

Päätellen toukista, joita on kasveilla, maassa ja tiellä, perhosia kuitenkin tulee. Mitähän tästäkin värikkäästä yksilöstä syntyy. Kimalaisten lisäksi liikkeellä on erilaisia hyönteisiä. Ampiaisia, hyttysiä, vielä ei kuitenkaan hirvikärpäsiä.

  Omenasatoni on huono, muutamat omenat, joita puissa on, ovat matoisia. Niin ovat naapurinkin omenat, niitä on runsaasti ja sen verran niissä on hyviä kohtia, että sain tehtyä ensimmäisen omenapiirakan.

perjantai 19. elokuuta 2022

Uusin silmin

 Sanotaan, että ikkunat ovat talon silmät. Minua on häirinnyt vierastalon ikkunasyvennysten surkea kunto, ne olivat harmaantuneet, maali, jota niissä ehkä oli ollut, oli hävinnyt ja lisäksi niihin oli kertynyt likaa. Eihän siihen muu auttanut kuin maalipurkin, siveltimen ja tärpätin ottaminen esiin. Helppoa maalaustyötä hellepäivänä. Kunhan ensin harjasi ja imuroi ikkunasyvennykset puhtaiksi. Ja kunhan odotti, että ne olivat varjossa.

Kun ensimmäinen ikkuna oli valmis, ei paluuta enää ollut, toinenkin piti tehdä valmiiksi. Ero oli huomattava.


 

Muurikello kukkii toista kertaa, kukinta on kohta loppu, mahtaakohan se kukkia vielä kolmannen kerran. Olen leikkinyt ajatuksella, että maalaisin vielä ikkunanpokat taivaan- tai muurikellonsinisiksi. Ehkä joskus, tai sitten ne pitää vaan hioa ja lakata.

    

Etsin netissä ilmakuvia mökistäni, niitähän on otettu paljon maaseudulla. Olisin halunnut nähdä, millainen piha on ennen ollut. Kohta minulle sitten soitettiin ja sain nähtäväksi kaksi ilmakuvaa. Kuvien yli oli tehty paksut viivat, ne eivät olleet käyttökelpoisia. Varsinaisista kuvista pyydettiin mielestäni liikaa hintaa. Mutta kesäkuun 1971 kuvan perusteella pystyi hahmottelemaan, millainen piha on ollut. Vuoden 1985 kuva ei ollut kiinnostava, siinä ympäristö on jo pusikoitunut ja vierastalo on jo paikallaan. Mutta 50 vuotta sitten pihaa ovat ympäröineet pellot. Metsää on ollut vain naapurin puolella puuvajavaraston takana. Aitta ja sauna ovat lyhyempiä kuin nyt ja navetta on pystyssä. Yllättäen se on eri suunnassa kuin sen pohjille rakennettu vierastalo. Mökin edessä kukkii syreeni jo silloin.

Nykyisen pihan kuvaa ei ole otettu ilmasta, vaan saunan edustalta.

Katselen pihapiiriä uusin silmin. Miten hienoa olisi, jos siitä avautuisi peltomaisema. Nyt isot puut ympäröivät mökin lähialuetta kaikilta puolilta. Vierastalo on ulkoapäin siistimmän näköinen. Mutta ei se pihapiiriin sovi. Pilattu se on niin kuin maisemakin.