Viemisiä

 Olin menossa lounaalle tuttavien luo lähikaupunkiin. Mietin, mitähän keksisin viemisiksi. Ei haluttanut lähteä ostoksille kuumana päivänä. Katselin mökin rinnettä ja päätin poimia mustikoita. Otin keräysastiaksi vajaan puolen litran pestyn rahkapurkin, jonka palauttamisesta ei tarvitsisi kantaa huolta. Siitä riittäisi marjoja ainakin yhteen piirakkaan. Kaduin monta kertaa valintaa, astia ei millään ruvennut täyttymään. Kuivan rinteen mustikat olivat pieniä kuin pippurit. Lisäksi oli taas hellepäivä.

Syvemmällä metsässä löytyi onneksi isompiakin marjoja. Metsässä vallitsi hieno rauha, vain mustarastaan laulua kuului ja satunnaisen hyttysen ininää. Paarmat iskivät varoittamatta eivätkä vaatteetkaan estäneet niitä pistämästä.

Viemisiksi vielä jääkaapista löytynyt pullo alkoholitonta kotimaista kuohujuomaa.

Ja oksa naapurin ruusupensaasta. Tämä on joku vanha lajike. Kukat tuoksuvat hienosti, mutta ne kuihtuvat   nopeasti. Monesti nuput kuivuvat ennen avautumista. Olen siirtänyt tätä ruusua omalle pihalleni, mutta ilmeisesti väärään paikkaan, sillä se ei viihdy. Täytyy yrittää joskus uudelleen. Nyt ei mitään voi siirtää tai istuttaa, sillä kuivaan maahan ei edes lapio pysty.

Löytyi vielä varastosta lahjapussi ja niin viemiset ovat valmiina.

Pitkä odotus

Kamarin lukunurkkaus jäi keskeneräiseksi kun vanha jalkalamppu ei toiminutkaan eikä varjostinkaan ollut sellainen millainen valaisimeen kuuluisi. Mietin, missä valaisimen voisi korjata, mutta muistin aikaisemman kokemuksen. Vein pöytävalaisimen helsinkiläiseen korjaamoon. Siellä kesti ja kesti, aina jotain puuttui kun hoputin korjausta. Taisi mennä pari kuukautta kunnes valaisin oli korjattu. Ja korjaus maksoi kaksi kertaa sen, mitä sen hinnaksi oli arvioitu. Maksoin, kun pelkäsin, etten saa valaisinta takaisin. Se korjaamo tekikin pian sen jälkeen konkurssin.

Talven kovimpien pakkasten aikaan sähköt katkesivat. Sain sähkömiehen paikalle. Hän löysi ja korjasi oikosulun. Puhuin hänelle, että olisi monta muutakin juttua ja sovimme, että palaamme niihin kesällä. Heti kesäkuussa soitin sähkömiehelle. Kun muut asiat oli saatu kuntoon, sanoin varovasti, että olisi vielä yksi vanha valaisin. Mukisematta hän alkoi tutkia valaisinta ja löysi vian. Katkaisinnaru oli poikki. Hain hänelle narua, jonka hän sai paikalleen ja siitä vetämällä valaisimeen saa valon. Valaisimeen voisi ostaa ja asentaa uuden osan, lampunpidikkeen vetonarulla, sovimme, että seuraavalla kerralla.

Sitten alkoi varjostimen etsiminen. Olin jo löytänyt yhden vaihtoehdon suomalaisesta verkkokaupasta. Mutta aloin vielä etsiä ruotsiksi. Ruotsalaisesta vanhantavaran kaupasta löytyi vielä parempi varjostin ja liike lupasi lähettää sen Suomeen. Alkoi odotus. Meni viikko ennen kuin maksu oli perillä. Sain paketin id:n ja pystyin seuraamaan sen kulkua. Se pysähtyi jonnekin Tukholman lähitölle ja PostNordin sovelluksen mukaan se lojui siellä yli viikon. Laitoin kyselyn, johon sain vastauksen, että minun pitää ottaa yhteyttä lähettäjään, joka voi tehdä reklamaation. Yhdessä lähettäjän kanssa ihmettelimme, voiko olla totta, että asiakkaan pitää hoitaa postin ongelmat. Yritin tehdä reklamaatiota, se ei onnistunut, otin yhteyttä Ruotsin postin kundombudsmaniin, jonka ilmoitettiin vastaavan joskus 30 päivän sisällä. Sitten soitin PostNord Suomeen ja vasta silloin minulle selvisi, että paketin kuljettaa Suomessa Suomen Posti. Sieltä selvisi, että odotettu paketti oli jo kyläkaupassa, josta sen pikapikaa hain.

Varjostin oli ehjä ja juuri niin kaunis kuin mitä pitikin.

Yhtenä päivänä satoi ja askartelin vetonaruun kauniimman jatkon ketjusta ja kristallista.

Lukunurkka alkaa nyt olla kunnossa.

Satokausi alkoi

 Ruohojen seasta näkyi jotain punaista, ahomansikat olivat kypsyneet. Kun helle jatkui vielä pari päivää, löytyi jo punaisia puutarhamansikoitakin. Ja ensimmäiset mustikat pihan varvikosta. Kyllä näistä jo saa aamujugurttiin makua tai ainakin näköä. Satokausi oli alkanut.

Ensimmäiset kantarellien alut näkyivät tien laidassa Juhannuksena. En ole ennen löytänyt niitä näin aikaisin. Nyt niitä on jo pihallakin.

Tomaatitkin alkavat kypsyä ulkona. Olen miettinyt, mitä hyötyä on kasvihuoneesta, kun muuallakin on kuumaa ja kosteaa. 

Tiedän nyt, miksi avomaankurkku on saanut nimensä. Se vaatisi paljon avointa maata ympärilleen. Kurkkuni rönsyilee suojana olevan vanhan ikkunan yli ja ulottuu kohta maahan. Mutta on siellä kurkun alkuja näissäkin olouhteissa.

Heinäkuussa omavaraisbloggaajien aiheina ovat kokeilut kasvimaalla tai muualla. Minä näin osan Strömsön ohjelmasta, jossa verrattiin perunan kasvatusta eri tavoin. Ja lähdin itsekin kokeilemaan. Osa perunoista kasvoi ruukuissa kasvihuoneessa. Pienellä kasvimaallani laitoin muutaman siemenperunan maan päälle ja niiden päälle kerroksen mullan ja puujätteen sekoitusta, jota siivosin puuvajan lattialta. Varsien kasvu oli paljon parempaa kasvimaalla.

Mutta sato päinvastainen. Otin yhden varren molemmista viljelmistä. Vasemmanpuoleiset kaksi pientä perunaa ovat kasvimaalta, muut ruukusta. Pienet vieraat saavat pieniä perunoita kaupasta ostettujen lisäksi. Mutta ei hätää, varsinainen perunamaani on naapurin mailla.

Kokeilen ensimmäistä kertaa kesäkurpitsojen kasvattamista. Tiesin odottaa, että ne kasvavat isoiksi, mutta en uskonut, että näin isoiksi. Porkkanat eivät lehtien alla kasva, herneet sinnittelevät. Lehtiin tuli jotain valkoista härmää ja olen jo poistanut alimmat lehdistä.

Erilaisista  kokeiluista kerrotaan blogeissa, joiden osoitteet ovat alla. #suuntanaomavaraisuus- bloggaajien ryhmää koordinovat kärsivällisesti Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi). 

Satoni valmistumisen on huomannut myös mustarastas, joka on muuttanut metsästä pihalle. Ennen uskoin sanontaan mustarastas, musta nokka. Mutta ei se välttämättä pidä paikkaansa. Mustarastas ja kottarainen pitäisi pystyä erottamaan kävelytyylin perusteella. Kumpi vaan, vielä se kaivaa matoja kuivien vaahteran lehtien alta ja nauttii ne aitan porraskivellä. Mutta kiertelee jo mansikkapenkkiäni.

Vyöhyke 1

Jovela

Apilankukka

Sateenkaaria ja serpentiiniä

Kakskulma

Vyöhyke 2

Kohti laadukkaampaa elämää

Sarin puutarhat

Vyöhyke 3

Tsajut

Mummon kirja

Torpan tyttö

Rakkautta ja maanantimia

Caramellia

MetsäHeini

Luomulaakso

Vyöhyke 4

Puutarhahetki

Korkeala

Vyöhyke 7

Korpitalo