lauantai 7. marraskuuta 2020

Onko koolla väliä

Joitakin viikkoja sitten poikkesin pitkästä aikaa lähikaupungin torille. Etsin syyskukkia, muita kuin kanervia. Torilla oli yhdellä puutarhalla myyntikoju. Erikoisempia kukkia siellä ei ollut, mutta sipuleita oli ja millaisia sipuleita. Oli pakko sanoa ääneen, että ompa isoja sipuleita. Varsinkin krookuksen sipulit olivat komeita. 


Vertailukohtana jostain marketista ostamani pussin krookuksen sipulit. Puutarhuri kertoi, että he käyttävät itsekin samoja myynnissä olevia sipuleita. Oli tietysti pakko ostaa krookusten lisäksi helmililjojen  ja tulppaanien sipuleita. Ostin kymmenen sipulia, mutta kauppias lisäsi monta ylimääräistä pussiin.

Pihalla olevan ison kiven ympärillä on ilmeisesti ollut kukkapenkkejä koska kivillä on reunustettu alueita. Yhteen rajatuista alueista yritin tehdä kukkapenkin, mutta se epäonnistui. Vain lemmikit viihtyivät, nehän viihtyvät melkein missä vaan. Juhannusruusut näyttivät kituvan ja siirsin ne pois. Kiinanpioni oli kuolemassa ja sillekin hain uuden paikan. Kaivoin aluetta syvemmältä ja laajemmin. Mullan sisältä löytyi kaksi istutusastiaa. Olen ymmärtänyt, että astiat pitäisi nostaa ylös maasta kun niissä olevat sipulikukat ovat kukkineet. Lakastuneet kukat voi siirtää syrjään ja alueelle voi istuttaa jotain muuta. Nämä olivat jääneet maahan. Pesin astiat ja istutin niissä tulppaaneja. Verkkoja vielä päälle. Väitetään, etteivät myyrät näihin astioihin pysty.

Myynnissä oli myös amarylliksiä. En ostanut sipulia, vaan ja kasvavan kukan. Nyt olen tapojeni vastaisesti aloittanut jouluvalmistelut ennen joulukuuta.

Löysin grillikatoksesta ruostuneen peltiastian, jonka pohjassa oli reikiä. Paikkailin suurimmat reijät verkolla, kaivoin astialle kuopan ja istutin loput sipulit astiaan. Mukana on viimevuotisia sipuleita ja niistä kasvaneita pikkusipuleita. Multaa ja verkko vielä päälle. Keväällä nähdään, onko sipulien koolla väliä, mistä löytyvät parhaat kukat.

Viime vuonna sekoilin istutusten nimeämisen kanssa enkä muistanut, mitä missäkin ruukussa oli. Kehitin nyt koodijärjestelmän varastosta löytäneillä atrimilla. Haarukka merkitsee tulppaania, lusikka krookusta ja veitsi helmililjaa.


maanantai 2. marraskuuta 2020

Solmujen sommittelua

Köydestä punottujen mattojen tekeminen laivoilla on merimiesten vanha perinne. Maton tekemiseen ei tarvita välineitä, vain köyttä ja solmuja. Mökin oven sisäpuolella minullakin on ollut pieni merimiehenmatto. Nyt ilmojen viilennyttyä, kun saappaat on hyvä ottaa jalasta sisällä tuvassa lämpimässä, tuntui matto liian pieneltä, kuraa tuli lattialle Näin yhdessä lehdessä ohjeen maton tekemiseen ja ajattelin tehdä toisen maton entisen pariksi. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi paksua köyttä. Sellaista ei ollut Domus Classicassakaan silloin kun hain sieltä liesimustaa. Ostin kuitenkin 10 metrin vyyhdin juuttinarua. Siitä voisi solmuja pyörittelemällä tehdä vaikka pannunalusia joululahjoiksi. Ihailin samalla hienoja köysistä tehtyjä tuotteita, jotka joku vanha mies on tehnyt liikkeeseen. Merimies varmaankin, ajattelin. Ensimmäinen solmu.

Tässä vaiheessa kudelma on vielä löysä.

Narua jäi ja ryhdyin tekemään toista pannunalusta osmonsolmuna. Se olikin hankalampaa, vaati pähkäilyä ja apuvälineitä. Styroksin palan päälle piti piirtää ympyrät ja pistää tikkuja pystyyn ohjaamaan narua. Osmonsolmu on hyvin vanha kuvio, sitä käyttävät mm. partiolaiset. Omalle mökilleni pannunaluset jäävät.

Mökkipaikkakunnan rautakaupasta löytyi myöhemmin paksua sisalköyttä. Maton tekeminen oli aika helppoa, vain 20 metrin köysivyyhdin käsittely pienissä tiloissa oli hankalaa. Ja tein maton aluksi liian löysäksi. Kiristely vei aikaa ja kynnet. En ole kovin tyytyväinen lopputulokseen. Matto on nyt vierastalon parvekkeen oven edessä.

Tarpeiden lopuista syntyi vielä pirunnyrkki ovistoppariksi.

Loppujen lopuksi ostin oven edustalle uuden maton, Domus Classicassa ihailemani nelikulmaisen. Entisen siirsin oven ulkopuolelle siellä oven vieressä säilytettävien jalkineiden alustaksi.


Marraskuussa omavaraisuusbloggaajat kirjoittavat tee se itse eli DIY-jutuista ja siitä, mitä tänä vuonna on opittu. Linkit juttuihin alla. Ryhmää organisoivat Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi). Lisätietoja sarjasta löytyy https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja.

Itse olen oppinut ainakin sen, etten enää yritä kasvattaa tomaatteja siemenistä, vaan ostan taimet valmiina. Jospa sitten saisin parempia satoja.



Vyöhyke 1

Jovela

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat

Harmaa torppa

Vyöhyke 3

Tsajut

Metsäläisten elämää 

Rakkautta ja maanantimia

Luomulaakso

Vyöhyke 4

Puutarhahetki

Korkeala

perjantai 23. lokakuuta 2020

Kuivakukkia

 Etsin taas talveksi kuivakukkia mökille. Katselin kotona käydessäni kukkakauppojen tarjontaa. Näytti siltä, että ne möivät lähinnä heiniä. Pah, ajattelin minä, heiniä kasvaa mökillänikin. Sitten löysin torilta kimpun olkikukkia (Helichrysum). Kuivasin kimpun ja yhdistin kukkia loppukesän kuivuneisiin siemenkotiin ja niihin pihan ruohoihin.

Vaatekaapin päällä on kuivattuja siankärsämöitä.


 Naulakossa näkyy jo ajankohtainen vanha virolainen villapaita, joka nyt on muodikkaasti oversize. Aito villa lämmittää. Naulassa on myös haalari, joka viettää lepotaukoa maalausten loputtua.

Olkikukkia riitti myös kamarin seinämaljakkoon. Mielestäni näin vilahdukselta olkikukkia Tove-elokuvassakin, jota kävin katsomassa mökkipaikkakunnan elokuvateatterissa maalla syyslomaa viettäneen kummityttären kanssa.


Kuistilla on kuivattuja kanervia.

Aitassa ihan oikeita heiniä.

Vielä löytyi oikeita eläviä kukkiakin.