Sateista jaksoa seurannut lämpö ja valo saivat kukat avautumaan. Tarvitsin rauhaa ja yksinäisyyttä juhannuksen vietosta ja lähdin metsään, sieltäkin löytyi runsaasti kukkia. Suon reunalta löytyi ensimmänen maariankämmekkä. Niitä olisi suolla varmaan enemmänkin, mutta tämänkin kasvupaikka oli niin kostea, että kuva piti ottaa kaukaa.
Suon lähellä kukki yksinäinen tähtitalvikki.
Muutkin talvikit kukkivat, isotalvikki
ja nuokkutalvikki.
Metsäisemmässä paikassa sananjalkojen alla kukki melkein valkoinen maariankämmekkä.
Tämän läheltä muutama vuosi sitten löytynyt oma valkolehdokkini on hävinnyt, lehdet, joita olen luullut sen aluiksi, olivatkin kieloja tai oravanmarjoja. Mutta toisesta paikasta valkolehdokkeja löytyi. Siellä niitä kukkii kaikkiaan neljä yksilöä. Oikea kasvupaikka näyttää olevan sellainen, jossa on sinivuokkoja ja isotalvikkeja.
Istuin kannolla ja katselin metsää ja maalaismaisemaa ja rauhoitin mieleni. Upea kesäyö ei tuntunut loppuvan lainkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti