Luonnossa on varmaan satoja erilaisia vihreän sävyjä. Muistan kesän, jolloin olin maalauskurssilla ja eri sävyjä olisi pitänyt tallentaa kankaalle ja vielä olisi pitänyt maalata puiden lehdet niin, että puun tunnistaisi niistä. Maalasinkin enimmäkseen rakennuksia.
Mökiltä löytyi kaksi punaiseksi maalattua puutuolia. Toisen sijoitin aittaan, jossa on muutenkin punaista, mutta toinen jäi vierastalon parvekkeelle. Siellä sen pinta oli lohkeillut niin pahasti, ettei siinä enää olisi ollut hyvä istua.
Talven aikana irrotin siitä maalikerroksia. Punaisen alta paljastui vihreää väriä niin kuin monesta muustakin mökiltä löytyneestä huonekalusta. Kokonaan värit eivät lähteneet pois, tuoli oli maalattava.
Viisas mies sanoi, että siitä pitää tehdä ruskea. Mutta minä ajattelin tehdä siitä kaverin äidin kapioarkulle ja maalikaupassa valitsin perinnevärien kartalta vihreän. Mutta vihreitä sävyjä on maaleissakin paljon ja valitsemani sävy ei ollutkaan sama kuin kapioarkussa.
Sadepäivinä tuoli sai maalia pintaansa. Se sai paikan toisessa, vihreässä aitassa. Aluksin ajattelin maalata siihen narsisseja, joita Kakolan vangit olivat maalanneet kapioarkkuun. Tai jollaisiksi he kuvittelivat narsissit, he tuskin pääsivät ulos mallia katsomaan. Mutta sitten siihen tulikin pikkuinen tunnistamaton kukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti