Nyt ovat kaikki taimet paikoillaan kasvatussäkeissä ja ruukuissa, herneet on kylvetty ja vuorossa on hyvän sadon odotus - tai pettymys. Viimeisinä ulos pääsivät avomaan kurkut. Kylällä maamiesseura järjestää keväisin perinteisen kylvön siunauksen, mutta sen vaikutus ei taida ulottua mökilleni saakka. Pitää vaan toivoa: tule hyvä sato, älä tule huono kato. Toistaiseksi näyttää hyvältä, sateet ovat vauhdittaneet kasvua ja täydet vesisaavit helpottavat kastelua.
Kasvihuoneessa pitkä kurkku jo kukkii. Taimet säilyivät hyvin ulospääsyn odottelun kuistilla ja kun olen katsellut, millaisia on myynnissä netissä ja kirpputoreilla, olen saanut hyvät taimet.
Varmuuden vuoksi, jotta jotain satoa tulisi, ostin taas kirsikkatomaatin, jossa on jo valmiina kypsiä tomaatteja.
Raivasin mökin takana alueen, jonne suunnittelin kukkaketoa. Ensin myyrät toivat sinne narsisseja ja mylläsivät maata. Sitten pitkäjuuriset, sitkeät kalliokielot valtasivat toisen sivun alueesta. Ne saavat olla, minusta ne ovat graafisuudessaan kauniita.
Ne osoittivat, miten tyhmä ajatus kukkakedon kylvämisestä on. Kun pihani on mitä on ja leikattua ruohokenttää on tähän aikaan vuodesta vain pienillä alueille, on kukkaketoa luonnostaan ihan tarpeeksi. Lemmikkejä ja metsäkurjenpolvia kukkii pitkin pihaa.
Kielo kukkii niin runsaasti, että otin sitä maljakkoonkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti