Elokuun värejä

Elokuun on lämpimien värien aikaa. Pihlajanmarjat ovat alkaneet punertua ja viljapellot vaalentua.

Kultapallot ovat urheasti pysyneet pystyssä naapurin pihalla, vaikka sadekuurot ovat olleet rankkoja. Vielä en ole ottanut niitä maljakkoon. Silloin kun ne makaavat maassa, niitä voi hyvällä omalla tunnolla kerätä.

Pihalla loisti pari kullanväristä kanttarellia. Oli aika lähteä etsimään niitä metsästäkin. Sieniä löytyi yhdestä ja toisestakin paikasta. Rasia, jonka olin ottanut mukaan ei riittänyt, toin osan saaliista puseron sisällä mökille. Tein kanttarellikeittoa, liian työlästä minun ruuanlaittotyyliini, mutta se oli kuulemma hyvää.

Krassit kukkivat. Yksi oli ilmestynyt kukkapenkkiin, mistä siemen oli tullut ja miten se oli talvesta selvinnyt, on mysteeri.

Vastapainona on toki sinisen sävyjä. Mökkitien varressa kukkii kasvi, jota en tunne. Olisiko Peltopähkämö (Stachys sylvatica).

Se muistuttaa rantakukkaa. Kasvatan vesiastioissa kasveja, joista saan rentukan ja rantakukan kukkimaan. Mutta keltakurjenmiekka kasvattaa vain lehtiä. Lannoitin sitä kun luin, että se tarvitsee ravinteita. Sen jälkeen lehdet ovat entistä suuremmat.

Kasvituntemukseni ei ole niin hyvä, kuin olen luullut. Tämä kukka, joka nyt on kimalaisten suosikki, ei olekaan törmäkukka, vaan ruusuruoho (Knautia arvensis). Näiden kasvien sekoittaminen on yleistä. Jätän ne niittämättä, sillä linnut syövät niiden siemeniä.

Jätin myös pihan kanttarellit poimimatta. Toivon, että niiden kasvusto laajenee.