maanantai 1. kesäkuuta 2020

Myyräsota

Olen miettinyt luonnonlakeja. Viime keväänä ja kesänä tein työtä, että saisin häädettyä näädän, joka asettui vierastaloon. Jos näätä majailisi edelleen mökilläni, olisivatko myyrätuhot niin suuret kuin mitä ne nyt ovat? No, joitakin kasveja olisi säästynyt, mutta edessä olisi saattanut olla vierastalon katon ja lattian uusiminen.

Uusin innovaatio eläinten pelottelussa on tuulikannel Kreikasta. Helmiäislevyt rämisevät tuulessa kovaäänisesti vierastalon parvekkeen alla. Vieraat pysyvät varmaan hereillä, ellen poista tuulikannelta silloin kun vieraita on.


Ei riittänyt, että myyrät touhusivat syksyllä ja talvella pihallani, niiden aktiivisuus jatkui. Niin myös sotani niitä vastaan. Kukkapenkin päivänliljat oli peitetty mullalla ja niiden alapuolisesta rinteestä oli kaikki kasvillisuus hävitetty. Myös ostetuista juurenpaloista kasvattamani valkovuokot. Luulin vuokkojen olevan myrkyllisiä, mutta näyttivät ne kelpaavan. Laitoin kukkapenkkiin sinisiä myyränkarkotustabletteja ja vinkuvan karkottimen. Uusi reikä ilmestyi aivan karkottimen viereen. Jouduin kaivamaan päivänliljat ylös maasta. Karkottimista on erilaisia teorioita, mutta tässä tapauksessa sisukkaalle yritykselle päästä juuri tästä maan alle oli ymmärrettävä syy. Päivänliljojen alla oli kuivista heinistä pyöritelty pesä. Rakensin päivänliljojen penkin uusiksi, pohjalle verkko ja reunoille kiviä ja päivänliljat takaisin. Lopulta myyrä luovutti ja siirtyi tekemään maansiirtotöitä ja tuhoja muualle. Tulppaaneja hävisi ja narsisseja siirtyi.


Toisen omenapuun alusta oli kaiverrettu melkein tyhjäksi. Juuret olivat maistuneet. Täytin kolot ja lisäsin uutta multaa. Lopuksi istutin puun alle perunanarsisseja. Niitä myyrät väistävät.


Muiden omenapuun tuholaisten suhteen olin valveilla. Viime keväänä joku ötökkä söi melkein kaikki omenapuiden nuput. Muistin, että varastossa oli vanhaa kevätruiskutetta. Oli sopiva ilma, yli 10 astetta lämmintä ja silmut vielä aukeamatta. Pienellä suikepullolla ja tuulen avulla huiskin ruiskutetta pihan omenapuiden päälle. Kaivoin myös esiin talon varastoista löytyneen vanhan mäntysuopapalan sitä varten, jos ötököitä myöhemmin esiintyy.


On minulla ainakin yksi apulainenkin ollut.


Omenapuiden nuput voivat hyvin, mutta ei minulla ole syytä ylpistyä. 


Myös villiomenapuiden, joita en ruiskuttanut, tilanne on yhtä hyvä.


Myyrät menivät lopulta liian pitkälle, ne tuhosivat valkovuokkoja muualtakin. Silloin siirryttiin häätämisestä hävittämiseen. Loukku salaojaputkeen, etteivät linnut siihen eksy ja myrkkypaloja levyjen alle myyrän käytävän suulle. 



Laitoin vähän perunoita maahan, mutten usko, että niistä olisi mitään jäljellä. Jatkan viljelyä kun olen päässyt eroon myyristä. Olin iloinen kun näin metsänreunassa täysmustan käärmeen. On se kyy tai rantakäärme, tervetullut se on. Niinhän luonnonlait toimivat, kun on syötävää, tulee myös syöjiä.

#suuntanaomavaraisuus-sarja on omavaraisuudesta kirjoittavien bloggaajien yhteinen projekti, jota luotsaavat eteenpäin Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Omavaraispostausten aiheina kesäkuussa on mm. villivihannekset ja tuholaistorjunta. Osallistuvien blogien linkit ovat alla  kasvuvyöhykkeittäin. 

Vyöhyke 1

Vyöhyke 2

Vyöhyke 3

Vyöhyke 4

Vyöhyke 5

13 kommenttia:

  1. Voi ei! On aina kurjaa, jos tuholaisia eksyy puutarhaan. Meille eksyi tänä vuonna ensimmäistä kertaa vesimyyrä. Pari kertaa täytin sen tunnelit ja kolmannella kerralla kun uusia käytäviä ilmestyi kukkapenkkiin, laitoin kolme loukkua. Myyrä ei ole jäänyt kiinni, mutta eipä se ole enää kukkapenkissäkään myllännyt. Pari päivää sitten näin ison kissan pihallamme ja heti tuli mieleen, olisiko se saanut perennanjuurilla ja laukansipuleilla herkutelleen paistin saaliikseen. Tuli muuten mieleen, että eikös näätäkin voi asettua pönttöön asumaan? Jos sille laittaisi pöntön vähän matkan päähän metsään, niin se varmasti hoitaisi myyräongelmaa tuhoamatta asuinrakennuksia. Toinen hyvä konsti on laittaa pöllönpönttöjä. Varpus- ja helmipöllö ovat tehokkaita saalistajia eivätkä ole aggressiivisia pesän lähellä niin kuin esimerkiksi viirupöllö. Lapsuudenkodissani seurattiin monena vuonna helmipöllön pesintää ihan pihapiirissä ja rengastettiin niiden poikasia. Eikä ollut myyristä riesaa! Toivottavasti pääset tuholaisista eroon konstilla millä hyvänsä. Kaunista kesäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain yhden myyrän nitistettyä. Se oli valtava vesimyyrä, aivan eri luokkaa kuin ne, joita olen nähnyt pihalla piipertämässä. Näätää mieluummin ottaisin pihapiiriin ketun jonka jälkiä olen talvella nähnyt tiellä. Tai ilveksen, joita niitäkin näillä seuduilla on. Pöllöpönttöä olenkin ajatellut. Kunhan keksin mistä sen voi hankkia. Naapurin pihalla asuu metso ja sen rouva kävi jo pihapiirissäni. Saa minunkin pihalleni pesän tehdä. Kesä on todella hienoimmillaan, Nautitaan siitä

      Poista
  2. Tuholaiset ovat tosi kurjia. Meillä oli joksus kymmenen vuotta sitten myyrä, joka söi melkein kaiken. Yksi kerta huomasin, että puu oli vähän vinossa ja tökkäsin. Koko puu jäi käteen ja kirsikoista sai vain haaveilla. Onneksi tämän jälkeen on tilanne rauhoittunut ja kasvit ovat saaneet olla rauhassa. Ihanaa kesäkuuta sinne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanne on nyt onneksi rauhoittunut. Yksi myyrä on vainaa. Pihapiiriin tuli sen tekosien vuoksi muutoksia, mutta omenapuut ovat hengissä. Hyvää suvea sinullekin.

      Poista
  3. Onneksi sait myyrän kiinni. Se ottaa kyllä päähän kun vaivalla tehty puutarha katoaa parempiin suihin! Meilläpäin on peuroja aivan valtavasti ja niiden takia joudutaan rakentamaan aitoja. Kallista ja aikaa vievää puuhaa ja silti tuntuu, että aina ne jostain pääsevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään haluaisi aitoja pihalle. Rusakoiden vuoksi osassa pensaita on jatkuvasti verkkoa ympärillä. Mustialan hortensioista jänöt ehtivät syödä parhaat palat.

      Poista
  4. Myyrät on kyllä viheiliäisiä. Itselläni oli luumupuun lehtinuput paleltuneet. Ei ole kiirettä kasvimaan kanssa, kun on vielä yöpakkasia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompa teillä ollut kovaa yöpakkasta, harmillista. Puuta ei kovin helposti suojaa. Nyt on taukoa pakkasöissä kun vihdoinkin sataa.

      Poista
  5. Onneksi on myyriä vähentämässä omat ja naapurin kissat. Muuten me hukuttaisiin niihin. Myyrät ovat imhottavia kun niitä on liikaa puutarhassa. Tuhoavat aivan kaiken tieltään. Perunapeltoon en toivo niiden eksyvän ollenkaan. Oli melkoinen työ saada kaikki istutettua niin ei tehe mieli ruokkia mykriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle ei ole suurta merkitystä jos kukkia tai muutama peruna häviää, vaikka se kiukuttaakin. Se ei vaikuta toimeentulooni toisin kuin teillä, jotka viljelette oikeasti.

      Poista
  6. Todella kurja tilanne. Meillä on erilaisia hiiriä ollut jonkin verran ja ajattelin naputella pari pöllön pönttöä, josko niihin saisi asukkaita.

    VastaaPoista
  7. Todella kurja tilanne. Meillä on erilaisia hiiriä ollut jonkin verran ja ajattelin naputella pari pöllön pönttöä, josko niihin saisi asukkaita.

    VastaaPoista
  8. Pöllöpönttöä olen minäkin ajatellut. Birdlifellä oli ainakin ennen ohjeita ja mittoja Pöntinen rakentamiseksi.

    VastaaPoista