Kun helteiset päivät jatkuvat ja muuttuivat painostaviksi, varjoisat paikat alkoivat houkutella entistä enemmän. Kuisti on niin kuuma, etten siellä viihdy minä eivätkä kukatkaan. Terassia mökilleni ei tule, mutta varjoon pitää päästä. Muistin ison auringonvarjon, jonka olin nähnyt varastossa. Kaivoin sen esiin ja pyörittelin pihalle. Valurautainen jalusta tekee varjosta raskaan, mutta sen ansiosta kokonaisuus pysyy pystyssä. Olisi pitänyt arvata, että jotain on hullusti. Kun avasin varjon, pähkäiltyäni ensin, miten se tapahtuu, paljastui, että ampiainen oli joskus tehnyt sen sisään pesän. Se oli myös tehnyt reikiä varjon kankaaseen. Pesin varjon pihalla ulkoa ja sisältä. Vesisuihkuilla pölyt ja pesänpalat lähtivät.
Löysin todella vahvaa erikoisteippiä. Sillä tein paikkoja varjon sisä- ja ulkopuolelle. Katsotaan, kestävätkö ne. Tuolitkin löytyivät varastosta. Niitä jynssäsin harjalla ja mäntysuovalla. Kokonaisuus on joltain viime vuosituhannen vuosikymmeneltä. Pihan kielot ja syreenit ovat kukkineet, mutta nyt luononkukat valtaavat alueen, jolta en leikkaa ruohoa.
Teetin vesianalyysin porakaivoni vedestä. Se on ihan hyvää, virastokielellä sanotuna se täyttää talousveden vaatimukset. Jakkara, joka tietysti sekin on varastosta peräisin, toimii pöytänä. Maalaisin sen ruskean päällysmuovin valkoiseksi. Vesikannuna on Arabian kissakannu.
Hellehatun voi riisua varjon alla, muuten ilman päähinettä ei ulkona voi olla. Ja kun aurinko on siirtynyt puiden taa, varjon ja tuolit saa kasaan. Lämpö jatkuu illallakin. Illat ovat upeita kun hyttysiä on vähemmän ja ulkona voi istuskella rauhassa.
Hellehatun voi riisua varjon alla, muuten ilman päähinettä ei ulkona voi olla. Ja kun aurinko on siirtynyt puiden taa, varjon ja tuolit saa kasaan. Lämpö jatkuu illallakin. Illat ovat upeita kun hyttysiä on vähemmän ja ulkona voi istuskella rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti