Päivänkakkarat ovat taas vallanneet alueita pihalta. On joukossa harakankellojakin. Ja jokunen mäkitervakko.Harmillista vaan, että kirsikan alku ja hevoskastanja ovat niin pieniä, että kakkarat peittävät ne. Joskus hevoskastanjasta pitäisi tulla puu ja silloin se voittaa kukat ja kirsikka on liian lähellä sitä ja se tuleekin siirtää muualle. Kukat ovat myös tukkineet kulkuväyliäni.
Tänä vuonna kukkii myös lehtosinilatva (Polemonium caeruleum).
Annoin luonnonkukkien kukkia. Sitten joku oli katkonut juhannusruusun oksia ja herneitäkin oli pilkottu. Epäilin ensin jäniksiä, joita olen pihalla nähnyt. Minkä ihmeen vuoksi eläinten täytyy makoilla pihallani kun ympärillä olisi metsää ja tilaa yllinkyllin? Mutta sitten näin taas multakasoja ja myyräjahti alkoi uudelleen. Olinkin ihmetellyt, mikä tai kuka rapisteli kuivia vaanteranlehtiä saunalle vievän polun varrella. Lehtikasat ja pitkä heinikko tarjoavat suojaisia paikkoja myyrille. Poistin kasvillisuutta alueelta, jotta näkisin, missä kasoja on ja jotta voisin virittää ansat. Laitan myös toivoa yhteistyöhän mökin päällä raakkunen korpin kanssa.
Otin päivänkakkaroiden kukintoja maljakkoon. Sitten helteet päättyivät kaatosateeseen, joka kirjaimellisesti kaatoi pitkiksi kasvaneet luonnonkukat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti