Pihan vanhojen omenapuiden nuppujen avautuminen kesti kauan mutta hetkessä kukinta oli jo ohi. Tänä kesänä omenapuut kukkivat. Se onkin niiden päätehtävä, sillä kunnon omenoita en niistä ole saanut. Koska taas oli mahdollista, että ötökät söisivät nuput, tarkistin päivittäin niiden kunnon. Sitten ilma lämpeni ja kukat avautuivat nopeasti.
Villiomenapuu kukkii syreenipensaan takana. Syreenitkin aloittivat kukinnan.
Lämmin jakso päättyi sadepäiviin ja tuuleen ja niin oli kukkien kauneus mennyttä. Naapurin ison omenapuun alla näytti kuin lunta olisi satanut kun kukkien terälehdet putosivat maahan.
Niin, se uusi omenapuu. Vaika tietäisin, että maailma tuhoutuu huomenna, niin tänään istuttaisin omenapuun (
Martti Luther). Uusi omenapuu sopii tämän koronakesän muistoksi. Löysin puuvajan takaa pohjattoman tynnyrin puolikkaan ja sain idean. Poltin tynnyristä maalit pois polttamalla siinä risuja. Kaivoin kuopan ja upotin tynnyrin siihen. Pohjalle vielä verkkoa myyrien varalle. Kun talveksi vielä lisään tuet ja kanaverkkoa ympärille, luulisi puun olevan turvassa eläimiltä. Tynnyriin tehtiin vielä pieniä reikiä, jotta liika vesi pääsee siitä pois. Puutarhalla oli muutama omenapuu ja niistä valitsin Huvituksen (
Malus domestica). Se on kotoisin Varsinais-Suomesta niin kuin minäkin ja on tuttu kesäomena. Mutta omenan lisäksi Huvituksesta tulee mieleen pahamaineinen kasvatuslaitos, joka sijaitsi Huvitus-nimisellä kartanolla, josta omenakin on peräisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti