Upean väriset krookukset herättävät kukinnallaan toiveita kevään alkamisesta. Jospa tämä kova talvi vihdoinkin hellittäisi.
Oma tupani ja tonttini on nyt korkealla mäellä metsän keskellä. Hämeessä se on edelleen, ei enää kivikkoisella tontilla humuksen tummaksi värjäämän joen varrella, jossa oma leikkimökkini ja puuhamaani ennen sijaitsi. Vanha mökki, rantasauna ja 3000 neliötä maata vaihtuivat suureen metsään ja pientilan pihapiiriin. Tarkkailen edelleen luontoa, yritän saada kasveja kasvamaan ja kunnostelen paikkoja.
perjantai 16. helmikuuta 2024
Kevään enteitä
lauantai 10. helmikuuta 2024
Mökin historiaa
Kovien pakkasten aikaan, kun ulkona ei oikein voinut olla, ryhdyin kokoamaan historiatietoja mökistä. Tai itse mökistä en paljoa tietoa ole löytänyt. Lähestyin kaupungin arkistoa ja sieltä minulle lähetettiin vierastalon piirustuksia, joita olin jo saanut kaupan yhteydessä. Ja perässä tuli 37,20 euron lasku.
Varastossa on tämä kuvassa oleva ovi, joka on ilmeisesti mökin sisäovi. Kaikki väliovet on sisältä poistettu. Toisen, myös varastosta löytyneen oven kunnostin ja siitä tuli sisäovi kuistin oveen. Kolmatta väliovea ei ole löytynyt. Tämä on pinnalta kurjassa kunnossa, mutta uskon, että senkin voisi kunnostaa.
Tilan nimi on Multamäki ja siitä tietoja on. Niitä olen saanut Maanmittauslaitokselta ja Kansallisarkistosta. Tila lohkottiin isommasta tilasta 17.11.1928. Samalla muodostettiin kaksi muutakin uutta tilaa. Työmies Mauri Grönmanin ja kunnan kanssa oli 30. elokuuta tehty kauppakirja 8 hehtaarin alueesta. Lohkomisen jälkeen rajat paalutettiin ja pyykitettiin. Yhdessä vaimonsa Hildan kanssa Mauri haki lainhuudon tilalle. Hänen ammattinaan oli silloin asutustilallinen. Mauri oli syntynyt 1890 ja Hilda 1891. Silloin heillä oli kaksi tytärtä, myöhemmin syntyi vielä kaksi lasta. Vuonna 1972 Mauri ja Hilda olivat jo kuolleet kun heidän jakamaton kuolinpesänsä möi Multamäen ja Lisämaan seuraaville omistajille.
sunnuntai 4. helmikuuta 2024
Mitä löytyy?
Helmikuu alkoi ja kohta myös kevät toivottavasti alkaa. Aloin tutkia, mikä on tarvikkeiden tilanne. Työkäsineet eivät minulla kauaa kestä, yleensä ensimmäiseksi on oikean käden etusormen kärki puhki. Ostin parit uudetkin puutarhakäsineet. Näillä pääsee alkuun.
Olen organisoinut tarvikevaraston puuvajan nurkkaan, koska se on lähellä kasvihuonetta. Sieltä löytyi vanha kaappi ja hyllyjä olen tehnyt mökin varastoista löytyneistä aineksista.
Ruukkuja ja tarvikkeita on lisäksi monessa paikassa. Puuvajaan ei pääse, jos katolta on pudonnut lunta sen oven eteen tai jos polku sinne on täynnä lunta. Vierastalossa kuistin pestyt ruukut odottavat, mistä keksin sinne uudet kukat, ostanko vai yritänkö itse kasvattaa niitä. Siemenvarasto on kylläkin melkein tyhjä, vain itse kerättyjä krassin ja muiden kukkien ja porkkanan siemeniä on jäljellä. Minun oli tarkoitus tehdä talvikylvöjä, mutta maa jäätyi ennen kuin ehdin tehdä kylvöt. Kylvin rasioihin joitakin siemeniä. Ne ovat nyt kasvihuoneessa odottamassa kevättä.
Omavaraisbloggaajien helmikuun kirjoituksissa aiheina on mm. kokemukset ja neuvot, jotka tekevät arjesta entistä omavaraisempaa, helpompaa ja toimivampaa. Omavaraisuuteni on hyvin vähäistä tähän aikaan vuodesta. Polttopuita on ja niiden ansiosta on myös lannoitteeksi tuhkaa, jota huiskin pihalle, jotta se edistäisi myös lumen sulamista sitten kun sen aika on. Harmittelin, kun syksyllä unohdin ostaa kalkkia. Aloitin ison varaston siivouksen ja sieltäpä löytyi kaksi säkkiä dolomiittikalkkia. Toinen säkki oli avattu ja toinen, paperinen säkki, hajosi kun sitä siirtelin. Keräsin kalkkia ämpäreihin ja levitin sitä kasveille, en kuitenkaan alppiruusuille, jotka pitävät happamasta pihastani. Olen kerrankin kalkinnut pihaa kunnolla ja lumen päälle niin kuin se kai pitäisi tehdä.
#suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Kiitos heille siitä kun jaksavat hoitaa ryhmää.
Kasvuvyöhyke 1
Kasvuvyöhyke 2
Kasvuvyöhyke 3
Kasvuvyöhyke 4
Kasvuvyöhyke 6
Kasvuvyöhyke 7

















