Varakasvihuone

 Lämpimän jakson jälkeen on ennustettu tulevan pakkasöitä ja mietin, miten pelastan nyt kasvihuoneessa olevat hyvin kasvamaan lähteneet talvikylvöni. Suunnittelin joskus, ennen kuin hankin kasvihuoneen, tomaattien kasvatusta kuistilla. Kuisti on kesällä varmaan liian kuuma, mutta koska se on tiiviimpi kuin kasvihuone, se pitää lämmön sitä paremmin mahdollisina pakkasöinä. Siispä siitä tuli väliaikainen kasvihuone. Ostin syksyllä pakkasvahdin ja jos kylmät yöt jatkuvat, voi sen asentaa kuistille.

Nyt kuistilla on hankkimani tomaatti, jossa jo on valmiita tomaatteja. Takuu siitä, että jotain satoa tulee. Talvikylvöt lähtivät hyvin kasvuun yksiä kehäkukkia lukuunottamatta. Jopa porkkanaa on muutama taimi. Niiden harvennus on helppoa, mutta hentojen unikkojen kouliminen tulee olemaan vaativaa.

Luottotaimistoni ei vielä ole avautunut ja siihen saakka, kunnes haen sieltä taimet, kasvihuoneessa on kaikenlaista. Maassa talvehtineiden ruukkujen kasvit ovat siellä päässet hyvin kasvun alkuun. Sipulikasvit voivat jo jatkaa kasvuaan ulkona.

Yksi omavaraisbloggaajien toukokuun aiheista on, mitä kukin kasvihuoneessa kasvattaa. Minun pikkuiseen kasvihuoneeseeni on löytynyt hyvä järjestys. Mustassa kaukalossa on kasvatussäkki ja siinä kaksi tomaattia ja niiden välissä kurkku. Lisäksi tilaan mahtuu yksi ruukussa oleva kirsikkatomaatti. Eikä paljon muuta sinne ainakaan loppukesällä sovi. Kaukalon pohjalle silppuan pihalta kerättyjä oksia. Kasvilavoihin tulee lisää tomaatteja ja avomaankurkkuja. Ensimmäiset perunat ovat jo maassa.

 Omavaraisuuteen pyrkivät julkaisevat kirjoituksia joka kuukausi sen ensimmäisenä maanantaina. Kirjoittajat kertovat omista tekemisistään ja kunkin kuukauden aiheista. Lisätietoja #suuntanaomavaraisuus-bloggaajista löytyy täältä: https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja. Sarjaa luotsaavat Satu  https://tsajut.fi ja Heikki https://korkeala.fi. 

Toukuussa aiheena on myös onnellisuus. Itseni tekevät juuri nyt onnelliseksi asiat, joita en itse ole luonut, vaan vaalinut. Nimittäin pihan krookuskenttä ja metsän sinivuokkokasvustot. Tätä minä olen halunnut, omaa metsää, jossa kulkea ja oma piha, jossa kopsutella maata. 

Tunnelmaa täydentää mustarastas, joka konsertoi ruosteisen lipputangon nupin päällä.

Linkit kirjoituksiin alla

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken

Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää

Urban farming

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Metsäläisten elämää

Villa Varmo

Evildressmaker

Kasvuvyöhyke 4

Mustikkamaitoa

Puutarhahetki

Korkeala

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

Kartanopuutarhojen tunnelmaa

Ritarihuoneella sai ihailla suomalaisten aatelissukujen vaakunien lisäksi välähdyksiä kartanopuutarhojen tunnelmista Aatelisliiton avustusjärjestön järjestämässä näyttelyssä.

Näyttelyn nimi on Lomassa ruusujen ja hoidettujen polkujen - Kartanoiden puistot ja puutarhat. Ruusutarhat, patsaat ja muotoonleikatut pensaat kuuluvat asiaan. Esillä oli myös puutarhasuunnitelmia.

Kartanonomistajat kokeilivat eksoottisia kasveja.

Hyötypuutarhoja hoitivat palkolliset. Puutarhureita tai puutarharenkejä tarvittiin.

Esillä oli vanhoja työkaluja. 

Olen ennenkin ollut Ritarihuoneella, mutta näin ruhtinaallisesti paikka ei ennen ole ollut koristeltu. Upeita kukka-asetelmia löytyi eri paikoista.

Kevät etenee vauhdilla

Ensimmäiset krookukset aloittivat kukintansa täälläkin. Esikkokin näyttää selvinneen talvesta. Kevät on edennyt vauhdilla, mutta taas oli niin runsasluminen talvi, että olen auttanut kasveja poistamalla lunta niiden päältä. Mutta niin ovat tehneet varhaisperunoiden viljelijätkin pelloillaan Lounais-Suomessa.

Lumikelloja on vielä lisää lumen alla. Narsissien alkuja on paljastunut lumen sulettua, muutama skillan alkukin on näkyvissä.

Kävin katsomassa puroani. Vettä virtaa runsaasti siitä tien alla olevan rummun kautta, vaikka osa purosta on vielä lumen peitossa. Matkalla huomasin metsässä oudon punaisen pensaan. Voisiko se olla korallikanukka? Ja miten se on metsään tullut? Kahlasin lumessa sen luokse ja otin pienen oksan maljakkoon nähdäkseni, millaiset lehdet siihen tulee.

Todella lämpimänä päivänä näin kevään ensimmäisen perhosen. 

Pihalla kävi punarinta. Mustarastaskin on palannut. Se on rapistellut ison kuusen oksien alla ja jotain nokittavaa se löysi kuusikon reunastakin. Iltapäivällä se aloittaa kirkkaan laulunsa. 

Lähiseudulla on joka kesä ollut kurkipariskunta, yhdessä joka vuosi, sillä kurjet solmivat elinikäisen liiton. Nyt kurkia on vain yksi, puolisolle on tapahtunut jotain. Tovottavasti yksin jäänyt puolisko lähtisi jonkun parven mukaan, joita jo on näkynyt, ja löytäisi uuden parin itselleen.