Kevät etenee vauhdilla

Ensimmäiset krookukset aloittivat kukintansa täälläkin. Esikkokin näyttää selvinneen talvesta. Kevät on edennyt vauhdilla, mutta taas oli niin runsasluminen talvi, että olen auttanut kasveja poistamalla lunta niiden päältä. Mutta niin ovat tehneet varhaisperunoiden viljelijätkin pelloillaan Lounais-Suomessa.

Lumikelloja on vielä lisää lumen alla. Narsissien alkuja on paljastunut lumen sulettua, muutama skillan alkukin on näkyvissä.

Kävin katsomassa puroani. Vettä virtaa runsaasti siitä tien alla olevan rummun kautta, vaikka osa purosta on vielä lumen peitossa. Matkalla huomasin metsässä oudon punaisen pensaan. Voisiko se olla korallikanukka? Ja miten se on metsään tullut? Kahlasin lumessa sen luokse ja otin pienen oksan maljakkoon nähdäkseni, millaiset lehdet siihen tulee.

Todella lämpimänä päivänä näin kevään ensimmäisen perhosen. 

Pihalla kävi punarinta. Mustarastaskin on palannut. Se on rapistellut ison kuusen oksien alla ja jotain nokittavaa se löysi kuusikon reunastakin. Iltapäivällä se aloittaa kirkkaan laulunsa. 

Lähiseudulla on joka kesä ollut kurkipariskunta, yhdessä joka vuosi, sillä kurjet solmivat elinikäisen liiton. Nyt kurkia on vain yksi, puolisolle on tapahtunut jotain. Tovottavasti yksin jäänyt puolisko lähtisi jonkun parven mukaan, joita jo on näkynyt, ja löytäisi uuden parin itselleen.