Elokuun sävyjä

Elokuussa värimaailma alkaa jo muistuttaa syksystä. Sävyt luonnossa ovat lämpimiä, oransseja, punaisia ja keltaisia. Terttuseljan marjat loistavat punaisina. Kauaa ne eivät pensaissa pysy, linnut maistelevat jo marjoja. Ihmiselle marjat eivät sovi, ne ovat myrkyllisiä.

Pihlajanmarjat hehkuvat oranssin sävyissä. Runsasta kukintaa seurasi runsas sato. Mustarastaat ovat löytäneet herkut ja muutamassa päivässä marjatertut pienenevät. Rastaat aloittavat syömisen aikaisin aamulla.

Kultapallot ovat elokuun keltaisia piristäjiä.

Ruusun marjat ovat myös jo punaisia. Joku marjalude nautti kiulukasta C-vitamiinia.

Leppäkerttu sopii elokuun värimaailmaan.

kurkkuresepti

 Ensimmäistä kertaa sain avomaankurkut tuottamaan satoa. Jouduin tyhmänä kysymään ystävältä, koska kurkku on kypsä. Hän vastasi, että kurkkuja voi syödä koska vaan. Kurkkuja tulee kuitenkin jopa enemmän kuin mitä kulutus on. Mieleeni tuli vanha resepti. Joku oli löytänyt sen ja kehui sitä silloisella työpaikalla. Reseptistä innostuttiin, sitä kopioitiin ja kokeiltiin. Tein itsekin Louhisaaren suolakurkkuja.  Ja nyt vanha resepti löytyi etsinnän jälkeen. Louhisaaren kartano on kuulunut Fleming- ja Mannerheim-suvuille, mutta en valinnut reseptiä historia, vaan helppouden vuoksi, lientä ei tarvitse keittää.

Laitoin kurkut likoamaan ja aloin kerätä tarveaineita.

Osa kurkuista oli ehtinyt kasvaa niin suuriksi, että päätin käyttää myös ohjetta viipalekurkuille. Sama liemi käy, vain suolaa vähennetään.

Pinnalle viipaloidun piparjuuren pitäisi estää estää homehtuminen. Kokonaisten kurkkujen pitäisi säilyä vappuun, viipaloitujen jouluun.

Elokuun aihe suuntanaomavaraisuus-ryhmän kirjoituksille on kellarit ja säilöntä. #suuntanaomavaraisuus- bloggaajien ryhmää koordinoivat Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi). Kellaria minulla ei ole. Mökin takana on joku valettu, vajaan neliön kokoinen juttu, jonka keskellä on syvennys. Olen jotenkin yhdistänyt sen säilytykseen. Se on jäänyt tutkimatta, nyt siinä kasvaa saniaisia. Grillikatoksen luona taas on maahan kaivettu kaivonrengas, jossa on ilmeisesti säilytetty ruokatarvikkeita. Sekin on jäänyt tutkimatta, pelkään, ettei sieltä löydy muuta kuin jätettä. 

Kurkkujen lisäksi nyt ei muuta säilöttävää ole. Mansikat ja herneet on syöty, kesäkurpitsoista ei tule mitään. Koon XS tomaatteja kypsyy pikkuhiljaa, samoin S-kokoa, mutta  M-koon tomaatit eivät vaan muutu punaisiksi. Tomaatit kasvavat ja kasvavat kasvihuoneessa, tein tukia ja sidoin, mutta lopulta hain alumiinisen sahaustelineen. Sen avulla tomaatit pysyvät pystyssä. Mutta syksyllä joudun varmaan etsimään jonkun vihreiden tomaattien säilömistä koskevan reseptin.

Suuntanaomavaraisuus-sarjan ideoijien Sadun ja Heikin ja muiden omavaraisuuteen pyrkivien kellareista ja säilönnästä kertovien juttujen linkit alla.

Vyöhyke 1

Jovela 

Apilankukka 

Setaankaaria ja serpenttiiniä 

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat 

Vyöhyke 3

Tsajut 

Harmaa torppa 

Caramellia 

Mikä itä 

Mummon kirja 

Vyöhyke 4

Korkeala 

Puutarhahetki 

Vyöhyke 5

Puutteela (heinäkuun linkki, joka jäi listauskesta)

Vyöhyke 7

Korpitalo 

Kallion kukat

Muut kasvit kärsivät kuumuudesta ja kuivuudesta, mutta kalliolta löytyy kukkia. Ketoneilikat tuovat väriä  kuivuvaan ja kuihtuvaan rinteeseen.

Sinä vuonna kun myyrät tuhosivat pihan kasvillisuutta, tein vastaiskun ja perustin kalliopuutarhan. Siis istutin kalliolle kasveja, ylemmäs siirsin toisesta paikasta ketoneilikkaa, alemmas istutin mökin omia kasveja, maksaruohoa ja mehitähtiä. Ostin valkoista maksaruohoa ja punaista kissankäpälää. Ostetut isot mehitähdet eivät selvinneet talvesta. Uusin kasvi on keltainen maksaruoho. Odottelin ystävää autossa kaupungin laidan autokorjaamon edessä kun huomasin kadun reunassa keltaista maksaruohoa. Vaivihkaa nypin sen taimia taskuuni. Joitakin pieniä alkuja on jäänyt henkiin. Kasvit leviävät hitaasti eivätkä muut kuin ketoneilikka kuki tänä vuonna. Vielä mahtuu rikkaruohojakin kasvamaan. Parhaiten voi maksaruoho, joka ilmeisesti on kaukasianmaksaruoho.

Isojen maksaruohojen penkkiin on ilmestynyt luonnonvaraista vaaleakukkaista maksaruohoa. Tänä vuonna taidan juurruttaa sitä, se on todella sitkeä kasvi. Enkä se ja keltainen maksaruoho ryhtyvät leviämään.

Toisessa kohtaa rinnettä leviää suikeroalpi tehokkaasti rönsyjensä avulla.

Kasvihuoneen takana olevalla kalliolla kukkii mehitähti. Muutenkin mehitähdet voivat hyvin. Joku sentään nauttii kuivuudesta.