Ensimmäistä kertaa sain avomaankurkut tuottamaan satoa. Jouduin tyhmänä kysymään ystävältä, koska kurkku on kypsä. Hän vastasi, että kurkkuja voi syödä koska vaan. Kurkkuja tulee kuitenkin jopa enemmän kuin mitä kulutus on. Mieleeni tuli vanha resepti. Joku oli löytänyt sen ja kehui sitä silloisella työpaikalla. Reseptistä innostuttiin, sitä kopioitiin ja kokeiltiin. Tein itsekin Louhisaaren suolakurkkuja. Ja nyt vanha resepti löytyi etsinnän jälkeen. Louhisaaren kartano on kuulunut Fleming- ja Mannerheim-suvuille, mutta en valinnut reseptiä historia, vaan helppouden vuoksi, lientä ei tarvitse keittää.
Laitoin kurkut likoamaan ja aloin kerätä tarveaineita.
Elokuun aihe suuntanaomavaraisuus-ryhmän kirjoituksille on kellarit ja säilöntä. #suuntanaomavaraisuus- bloggaajien ryhmää koordinoivat Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi). Kellaria minulla ei ole. Mökin takana on joku valettu, vajaan neliön kokoinen juttu, jonka keskellä on syvennys. Olen jotenkin yhdistänyt sen säilytykseen. Se on jäänyt tutkimatta, nyt siinä kasvaa saniaisia. Grillikatoksen luona taas on maahan kaivettu kaivonrengas, jossa on ilmeisesti säilytetty ruokatarvikkeita. Sekin on jäänyt tutkimatta, pelkään, ettei sieltä löydy muuta kuin jätettä.
Kurkkujen lisäksi nyt ei muuta säilöttävää ole. Mansikat ja herneet on syöty, kesäkurpitsoista ei tule mitään. Koon XS tomaatteja kypsyy pikkuhiljaa, samoin S-kokoa, mutta M-koon tomaatit eivät vaan muutu punaisiksi. Tomaatit kasvavat ja kasvavat kasvihuoneessa, tein tukia ja sidoin, mutta lopulta hain alumiinisen sahaustelineen. Sen avulla tomaatit pysyvät pystyssä. Mutta syksyllä joudun varmaan etsimään jonkun vihreiden tomaattien säilömistä koskevan reseptin.
Suuntanaomavaraisuus-sarjan ideoijien Sadun ja Heikin ja muiden omavaraisuuteen pyrkivien kellareista ja säilönnästä kertovien juttujen linkit alla.
Vyöhyke 1
Vyöhyke 2
Vyöhyke 3
Vyöhyke 4
Vyöhyke 5
Puutteela (heinäkuun linkki, joka jäi listauskesta)
Vyöhyke 7
Tiedätkö miltä ajalta tuo Louhisaaren kurkkuresepti on? Louhisaaraaren kartanolinna on omia lempipaikkojani ja siellä on tullut käytyä usein, koska se sijaitsee tässä pienen matkan päässä meiltä :) Meiltä löytyy Louhisaaren linnan talousreseptit -kirja (1770-1850), jossa on sangen mielenkiintoinen resepti 1770-1780 -luvulta ja siinä kurkusta leikataan vaakatasossa viipale pois, kurkun siemenet poistetaan ja kurkku täytetään erilaisilla mausteilla, valkosipulilla ja inkiväärin viipaleilla. Sen jälkeen kurkut sidotaan takaisin kiinni ja laitetaan etikkaliemen kolmeksi päiväksi. Lopuksi keitetään mausteinen etikkaliemi, kurkut kiehautetaan samassa etikkaliemessä ja purkitetaan liemeen.
VastaaPoistaOlen ajatellut, että testaisin tuota reseptiä tänä vuonna :) Siitä taitaa tulla aika mielenkiintoista, sillä näin vanhoissa resepteissä ei ole mitään mittoja tai määriä.
En tiedä reseptin alkuperää joku oli sen jostain kopioinut. Mausteita kurkkuihin meni ihan sattuman kaupalla, saa nähdä tuliko syötäviä. Olen huomannut, ettei reseptien kanssa aina ole niin tarkkaa. Kummityttö teki puolestani mustikkapiirakkaa, muttei löytänyt avaamatonta voipakettia jääkaapista, käytti löytämänsä vajaan paketin lopun. Lisättiin melkein valmiiseen taikinaan voita arviolla jälkikäteen ja hyvä piirakasta tuli.
PoistaVanhoissa resepteissä käytetään yksinkertaisia aineksia mitä arvostan.
Säilötyt kurkut on kyllä ihana herkku. Se on niin onnellista saada itse kasvatettuja kurkkuja talvisten blinien kanssa.
VastaaPoistaMeilläkään kesäkurpitsasato ei tänä vuonna ole lähelläkään viime vuoden tasoa. Liian kuuma ollut kai. Onneksi ne helteisimmät päivät näyttäisivät olevan nyt takana päin.
Kaunista elokuuta sinne!
Aamuisin syödään yleensä ruisleipää juuston ja suolakurkkujen kanssa mutta nyt leivän päällä on avomaankurkkua, niitä kun riittää.
PoistaTänään oli ihan koleaa, mutta lämpimämpää on luvassa. Nautitaan loppukesästä!
Louhisaaren kurkut ovat jo nimenä makuhermoja kutkuttava.
VastaaPoistaSaattaa tosiaan olla, että tuo valettu juttu ja kaivonrengas liittyvät ruuan säilöntään.
Tasan eivät käy olosuhteet. Meillä on ollut kesäkurpitsasta jopa ylituotantoa.
Oikein hyvää elokuun jatkoa!
Kesäkurpitsa oli kokeilu ja taidan ensi vuonna kokeilla jotain muuta. Elokuussa on nyt paljon helpompaa, kun kastella ei enää tarvitse muuta kuin kasvihuoneen tomaatteja.
VastaaPoistaHienoa että avomaankurkku onnistui! Itsekin kokeilin eka kertaa tänä vuonna, mutta ei ole vielä kurkkuja näkynyt...
VastaaPoistaOlen iloinen kurkuistani joita riittää. Joku juttu sentään onnistui.
PoistaTämä Louhisaaren kurkkuresepti onkin mielenkiintoinen, jotenkin en ole tullut koskaan ajatelleeksi, että jotain voisi säilöä ilman että pitää jokin osa ainakin keittää, mutta tässä se nyt tuli :)
VastaaPoistaViipalekurkkuja on jo maisteltu. Säilyvyyttä ei pääse kokeilemaan, ei niitä jouluun tai vappuun riitä.
PoistaMielenkiintoinen suolakurkkuohje 😊 Olisikohan mahdollista saada ohje kokonaisena? Tuossa yhdessä kuvassa näkyy osa, mutta haluaisin kokeilla näitä ihan koko ohjeen kera 😅
VastaaPoistaMeni vähän aikaa etsiä kun omia kurkkuja tuli niin vähän, ettei niistä riitä säilöttäviksi.
PoistaLOUHISAAREN SUOLAKURKUT
15 kurkkua
Liemi: 2 l vettä, 2,5 dl väkiviinietikkaa, 2 dl karkeaa suolaa. Lientä ei keitetä. Suola sulatetaan veteen. Kurkkuja liotetaan 0,5-1 vuorokausi kylmässä vedessä.
Lasipurkkiin kokonaiset kurkut sekä mausteet:
mustaherukan tai kirsikan lehtiä, piparjuurta, sinapinsiemeniä, tillinkukintoja, kokonaisia maustepippureita, kokonaisia valkopippureita, valkosipulia, kokonaisia neilikoita.
Purkin pinnalle reilun kokoisia piparjuuren viipaleita, jotta ei homehtuisi. Säilyy vappuun.
Ihanaa, kiitos ohjeesta! Teen näitä viikonloppuna 😍
Poista