perjantai 27. elokuuta 2021

Varaston kätköistä

 Puuvajan yhteydessä olevan ison, avoimen varaston perällä oli todella vanha tiskipöytä. Sen kaapeista löytyi aiemmin Arabian sinivalkoisia lautasia ja erilaisia rautanauloja ja ruuveja. Tiskipöydän edestä avattavaa puulaatikon en aluksi saanut auki. Sitten kun sen myöhemmin avasin, ei löytynyt aarteita, vaan tyhjiä pulloja. Irvistin, ja laitoin laatikon nopeasti kiinni. Mutta kun tiskipöydän takaa pilkotti isoja puisia palleroita, innostuin, ehkä siellä on höyläpenkki. Sain sitten nuoren miehen avukseni. Tyhjensimme puulaatikon. Pulloja oli iso Ikean kassillinen ja vielä muovisäkillinen. Ei pantillisia pulloja, joita poika etsi, mutta ilokseen hän löysi hyväkuntoisen Koskenkorva-pullon jossa oli ehjä, siisti etikettikin. Itselleni säästin yhden vihreän pullon. Veimme muut viina- ja viinipullon lasinkeräykseen.Tietysti keräyspisteeseen sattui tulemaan muitakin ihmisiä, kun roiskimme pulloja laatikkoon.  Sitten siirsimme tiskipöytää sen verran, että saimme nostettua sen päälle takaa löytyneen höyläpenkin osan.


Löytyi vain höyläpenkin päällinen. Pettymyksen mentyä ohi siirsin tiskipöydän toiselle seinälle, jossa sain höyläpenkin päällisen asennettua oikein päin sen päälle. Ja toimiihan se höyläpenkkinä, puristimet toimivat ja niillä onkin jo saatu listoja pysymään paikoillaan sahauksen ajan. Ja höyläkin löytyy. Jonkinlainen tukirakennelma pitää vielä suunnitella ja toteuttaa.


Löysin tuppeen sahattua lautaa, sellaista, jota entinen valtiovarainministerikin on käyttänyt, ja kiinnitin siihen vanhoja työkaluja. Ruosteisia sahoja on löytynyt enemmänkin ja vanhoja poria on toinenkin. Puurasiat löytyivät nekin varastosta.

Mutta puista vatupassia en ennen ole nähnyt. Puhdistin sen ja aloin tutkia sen leimoja. Aluksi sain selvää, että kyseessä on joku fors-päätteinen ruukki ja niitähän on riittänyt. Aika paljon piti työtä tehdä, mutta valmistaja selvisi. Kyseessä on Mariefors Bruk, Kellokosken tehdas. Ruukkia, Tuusulan ensimmäistä teollisuuslaitosta, ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1796 ja se sai nimensä omistajan vaimon mukaan. Myöhemmin Fiskars omisti tehtaan, jonka toiminta päättyi 1979.


Yksi nurkka varastosta on nyt siistitty. Olikin sopiva päivä. ”Sade tuntuu jatkuvan”, sanoi nuori naapuri, joka oli mökkitiellä lenkillä juoksushortseissa. Ei sentään jäänyt siinä säässä juttelemaan sen enempää. Lämpöä oli noin 10 astetta, minä olin jo ottanut välihousut ja käsineet käyttöön. Varastossa ei ole sähköä, siivoamista on jatkettava niin kauan kuin on valoisaa. Kynttilänvalosta ei paljon ole apua.

2 kommenttia:

  1. Vanhoissa esineissä on käsintehtyä kauneutta, mitä ei teollisesti valmistetuista aina löydä. Meilläkin on säilössä taloomme kuuluneita puusepän työkaluja. En ole hanninut heittää niitä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herättää kunnioitusta kun ajattelee mitä näillä työkaluilla on saatu aikaa.

      Poista