Carolan laulu Penkki, puu ja puistotie tuli mieleeni kun sijoittelin penkkiä vaahteran alle. Paikka ei ole ihanteellinen, mutta paistaa siihen sentään ilta-aurinko. Ja isoja puita on kaksi, koivu ja vaahtera.
Penkin tekeminen lähti siitä kun katselin naapurin varastossa ollutta vanhaa, huonokuntoista keinua ja sain idean tehdä siitä penkki. Sain ilomielin keinun itselleni ja istuinosa kuljetettiin mökilleni. Jo viime kesänä keinun kannattimista tehtiin suunnittelemani pöytä. Keinu riippui pöydän jalkoina olevien tukien varassa ja koko ajan oli mielessä pelko sormien jäämisestä keinun ja tukien väliin. Pöytä jäi ainakin toistaiseksi naapurin pihalle. Sen ääressä on siellä juotu sukulaisten kesken korona-ajan ulkokahveja.
Istuinosa oli talven vierastalossa ja talvityönä hioin sitä. Sen lakkaus oli monesta paikasta irronnut ja puu tummunut. Lopulta väsyin hiomiseen ja tein sen vain kevyesti. Kesän tultua maalasin penkin ja metalliosat. Penkin alle oli saatava jotain, muuten sen istuinkorkeus olisi liian matala. Aluksi sinne suunniteltiin lehtipuupölkkyjä, jotka kuorinkin. Lopulta penkin alla on puiset parrun pätkät. Penkin eteen kaivoin maahan viimeisetkin tontilta löytyneet tiilet ja tiilen palat. Penkin alla on pari lauttaa, jotka laitan pitämään paikallaan suojapeitettä, jonka sadesäällä levitän penkin suojaksi. Olisi ehkä sittenkin pitänyt maalata penkki tummanvihreäksi.
Ideana sijoituspaikassa on kivituhkakasan pohjan peittäminen. Kasa syntyi kun porakaivo tehtiin. Siinä se on ollut melkein neljä vuotta. Olen siitä käyttänyt kivituhkaa eri tarkoituksiin, mutta aina vaan kasaa riitti. Lopulta levitin sen pihalle tulevalle tielle. Ei siitä puistotietä tullut, mutta ei se enää ole kivinenkään. Penkin alla ja sen takana on vielä kivituhkaa, jos sitä vielä tarvitsen.
Nyt on mietinnässä, mitä kasveja penkin ympärille. Nyt siirsin siihen krysanteemien seuraksi pohjanrantakukat. Kosteikkokasvini, jotka minun piti istuttaa kosteisiin paikkoihin, ovat olleet vedellä täytetyissä astioista ja niihin ne jäävätkin. Tänä kesänä kosteikot kuivuivat perinpohjin. Vain vanhan kivikaivon pohjalla näkyi jotain kosteutta. Tuijat ja vuorenkilvet viihtyisivät varjossa, mutta en kummastakaan kasvista hirveästi pidä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti