lauantai 13. kesäkuuta 2020

Uusi omenapuu

Pihan vanhojen omenapuiden nuppujen avautuminen kesti kauan mutta hetkessä kukinta oli jo ohi. Tänä kesänä omenapuut kukkivat. Se onkin niiden päätehtävä, sillä kunnon omenoita en niistä ole saanut. Koska taas oli mahdollista, että ötökät söisivät nuput, tarkistin päivittäin niiden kunnon. Sitten ilma lämpeni ja kukat avautuivat nopeasti.

 



Villiomenapuu kukkii syreenipensaan takana. Syreenitkin aloittivat kukinnan.


 Lämmin jakso päättyi sadepäiviin ja tuuleen ja niin oli kukkien kauneus mennyttä. Naapurin ison omenapuun alla näytti kuin lunta olisi satanut kun kukkien terälehdet putosivat maahan.


Niin, se uusi omenapuu. Vaika tietäisin, että maailma tuhoutuu huomenna, niin tänään istuttaisin omenapuun (Martti Luther). Uusi omenapuu sopii tämän koronakesän muistoksi. Löysin puuvajan takaa pohjattoman tynnyrin puolikkaan ja sain idean. Poltin tynnyristä maalit pois polttamalla siinä risuja. Kaivoin kuopan ja upotin tynnyrin siihen. Pohjalle vielä verkkoa myyrien varalle. Kun talveksi vielä lisään tuet ja kanaverkkoa ympärille, luulisi puun olevan turvassa eläimiltä. Tynnyriin tehtiin vielä pieniä reikiä, jotta liika vesi pääsee siitä pois. Puutarhalla oli muutama omenapuu ja niistä valitsin Huvituksen (Malus domestica). Se on kotoisin Varsinais-Suomesta niin kuin minäkin ja on tuttu kesäomena. Mutta omenan lisäksi Huvituksesta tulee mieleen pahamaineinen kasvatuslaitos, joka sijaitsi Huvitus-nimisellä kartanolla, josta omenakin on peräisin.


lauantai 6. kesäkuuta 2020

Sinistä ja valkoista

Torstaina, puolustusvoimain lippujuhlan päivänä, luontokin juhlisti tapahtumaa, sinistä ja valkoista löytyi paljon. Viimeisimpinä kukkivat valkoiset narsissit aukenivat samaan aikaan kuin lemmikit kukkivat. Lämpimät päivät saivat luonnon puhkeamaan kukkaan.


Alppiruusut selvisivät talvesta, mutta vain valkoinen kukkii, Alppiruusut eivät kukikaan rusaasti joka vuosi ja nämä ovat niin pieniä, että niiden olisikin tärkeämpää kasvaa kuin kukkia.


Metsän puolelta löytyy ainakin suo-orvokki ja metsätähti.




Myös kielot ja kalliokielot kukkivat jo. Muistelen huvittuneena sitä, kun pelkäsin, ettei tällä mökillä olisi  kieltoja. On niitä ja paljon.



Ahomansikkakin kukkii jo. Onneksi kukat eivät ole mustuneet pakkasen vuoksi.


Päivään kuului myös pari hornetin ylilentoa. Ja alkoi odotettu sade. Ilma raikastui ja hyttyset innostuivat. Kuiva jakso ei niitä ole hävittänyt.

maanantai 1. kesäkuuta 2020

Myyräsota

Olen miettinyt luonnonlakeja. Viime keväänä ja kesänä tein työtä, että saisin häädettyä näädän, joka asettui vierastaloon. Jos näätä majailisi edelleen mökilläni, olisivatko myyrätuhot niin suuret kuin mitä ne nyt ovat? No, joitakin kasveja olisi säästynyt, mutta edessä olisi saattanut olla vierastalon katon ja lattian uusiminen.

Uusin innovaatio eläinten pelottelussa on tuulikannel Kreikasta. Helmiäislevyt rämisevät tuulessa kovaäänisesti vierastalon parvekkeen alla. Vieraat pysyvät varmaan hereillä, ellen poista tuulikannelta silloin kun vieraita on.


Ei riittänyt, että myyrät touhusivat syksyllä ja talvella pihallani, niiden aktiivisuus jatkui. Niin myös sotani niitä vastaan. Kukkapenkin päivänliljat oli peitetty mullalla ja niiden alapuolisesta rinteestä oli kaikki kasvillisuus hävitetty. Myös ostetuista juurenpaloista kasvattamani valkovuokot. Luulin vuokkojen olevan myrkyllisiä, mutta näyttivät ne kelpaavan. Laitoin kukkapenkkiin sinisiä myyränkarkotustabletteja ja vinkuvan karkottimen. Uusi reikä ilmestyi aivan karkottimen viereen. Jouduin kaivamaan päivänliljat ylös maasta. Karkottimista on erilaisia teorioita, mutta tässä tapauksessa sisukkaalle yritykselle päästä juuri tästä maan alle oli ymmärrettävä syy. Päivänliljojen alla oli kuivista heinistä pyöritelty pesä. Rakensin päivänliljojen penkin uusiksi, pohjalle verkko ja reunoille kiviä ja päivänliljat takaisin. Lopulta myyrä luovutti ja siirtyi tekemään maansiirtotöitä ja tuhoja muualle. Tulppaaneja hävisi ja narsisseja siirtyi.


Toisen omenapuun alusta oli kaiverrettu melkein tyhjäksi. Juuret olivat maistuneet. Täytin kolot ja lisäsin uutta multaa. Lopuksi istutin puun alle perunanarsisseja. Niitä myyrät väistävät.


Muiden omenapuun tuholaisten suhteen olin valveilla. Viime keväänä joku ötökkä söi melkein kaikki omenapuiden nuput. Muistin, että varastossa oli vanhaa kevätruiskutetta. Oli sopiva ilma, yli 10 astetta lämmintä ja silmut vielä aukeamatta. Pienellä suikepullolla ja tuulen avulla huiskin ruiskutetta pihan omenapuiden päälle. Kaivoin myös esiin talon varastoista löytyneen vanhan mäntysuopapalan sitä varten, jos ötököitä myöhemmin esiintyy.


On minulla ainakin yksi apulainenkin ollut.


Omenapuiden nuput voivat hyvin, mutta ei minulla ole syytä ylpistyä. 


Myös villiomenapuiden, joita en ruiskuttanut, tilanne on yhtä hyvä.


Myyrät menivät lopulta liian pitkälle, ne tuhosivat valkovuokkoja muualtakin. Silloin siirryttiin häätämisestä hävittämiseen. Loukku salaojaputkeen, etteivät linnut siihen eksy ja myrkkypaloja levyjen alle myyrän käytävän suulle. 



Laitoin vähän perunoita maahan, mutten usko, että niistä olisi mitään jäljellä. Jatkan viljelyä kun olen päässyt eroon myyristä. Olin iloinen kun näin metsänreunassa täysmustan käärmeen. On se kyy tai rantakäärme, tervetullut se on. Niinhän luonnonlait toimivat, kun on syötävää, tulee myös syöjiä.

#suuntanaomavaraisuus-sarja on omavaraisuudesta kirjoittavien bloggaajien yhteinen projekti, jota luotsaavat eteenpäin Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Omavaraispostausten aiheina kesäkuussa on mm. villivihannekset ja tuholaistorjunta. Osallistuvien blogien linkit ovat alla  kasvuvyöhykkeittäin. 

Vyöhyke 1

Vyöhyke 2

Vyöhyke 3

Vyöhyke 4

Vyöhyke 5