Keräilyä

Keräily on vaarallinen harrastus, se vie mennessään. Ja vie rahat, jos kerää vaikkapa kultaharkkoja. Minä en niitä tai timantteja kerää, mutta kerään mm. Maija-kirjoja. Uusi hankinta kokoelmaani löytyi Mikkelistä, Muistista, rauhan ja sodan keskuksesta, jossa olin paikallisen maamiesseuran järjestämällä retkellä. Kirjan tuotto menee Unicefin kautta Ukrainan lapsille.

On puutarhakirjakin. Kasvimaalleni meni juuri porkkanan ja kehäkukkien siemeniä syyskylvöinä.

Olen saanut lahjaksi keittokirjoja. Maija Silvennoinen kirjoittaa minulle sopiva kirjoja. Mutta molemmat kirjat ovat jääneet vähälle käytölle ja ovat hyvässä kunnossa päinvastoin kuin ne keittokirjat, joita netin lisäksi käytän.

Osoitekirja sen sijaan on ollut ahkerassa käytössä siihen aikaan kun vielä kirjoitettiin kirjeitä ja lähetettiin postikortteja. Sivujen välit pursuavat muuttoilmoituskortteja. Niitäkään ei enää taida olla.

Maijoja löytyy eri maista. Ostin tämän värityskirjan silloin kun olin tekemisissä saksalaisten kanssa. Kun esittelin itseni, kysyttiin minulta usein: kennen sie die Biene Maija. Ja tunsinhan minä Maija-Mehiläisen.

Tietysti minulla on myös P.L. Traversin klassikko Maija Poppanen. Sen ostin kylän kirpputorilta. Kirjaa on lainattu Löytänän piirikirjastosta 21.V.1967 - 1.10.1982.

Kirjassa ei ole merkintää, että se on poistettu kirjastosta, mutta luotan, että se on päätynyt kirpputorille laillista tietä.