Vaikka on lämmintä, on kesä lopussa. Talviaikaan siirtymisen jälkeen pimeys valtaa aina vaan suuremman osan vuorokaudesta. Pahaa varsinkin iltavirkulle. On heijastimien ja taskulampun aika. Yhden heijastimen olen jo hukannutkin. Postin jakelussa tapahtui keväällä muutos. Meidän kulmakunta oli ennen jakelulenkin alussa, nyt lopussa. Se merkitsee sitä, että päivän posti tulee laatikkoon arkipäivinä noin klo 17. Ennen hain sen polkupyörällä, nyt kävellen. Autoilijat saavat tottua minun hahmooni ja taskulamppuuni pimeällä tiellä. Jos aurinkoa näkee, paistaa se matalalla. Metsässä on vielä vihreää.
Sadon suhteen kesä oli ihan hyvä, tuli kurkkuja, kesäkurpitsoita ja tomaatteja. Pensaista sai vadelmia, karviaisia ja viinimarjoja ja metsästä marjoja ja sieniä. Kirsikkatomaatteja on vieläkin sisällä kypsymässä. Perunoita tuli liian vähän, omenoita yli tarpeen. Sain viimeisenkin omenan putoamaan talviomenapuusta. Kuorman kevennettyä oksat ovat nousseet ja päätin tehdä niiden leikkauksen keväällä, joka onkin oikea aika.
Talviomenoita on viileässä vierastalossa ja yritän keksiä niille ottajia tai käyttöä. Harmillisesti melkein kaikissa on mustia merkkejä madoista. Näkemällä vaivaa niiden poistamiseen, omenoista saa hyvää hilloa ja sosetta.
Kukkaketoni eivät oikein onnistuneet. Unikot ja ruiskaunokit kasvoivat liian pitkiksi ja sateet kaatoivat ne.
Seuraavaksi kylvänkin niiden paikkaan luonnonkukkia. Talvikylvöjä varten on jo valmiina mullalla täytettyjä rasioita. Siementen kylvö niihin odottaa sään viilenemistä.
Aiemmin syksyllä, lyhyen ajan sisällä huomasin kolmen tuttavani kuolleen. Heistä kaksi oli vähän minua vanhempia, yksi nuorempi. Sytytin pyhäinpäivänä kynttilän heille ja muillekin elämästäni poistuneille ihmisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti