Muutamana päivänä oli pakkasta ja ehdin ottaa pari talvikuvaa. Ketokaunokkien talviasu on kuin ne olisivat puuvillan kukkia. Yhdessä yössä lumet kuitenkin hävisivät ja lämpötila nousi plussan puolelle.
Pitkät ruohot seisoivat ylväinä pystyssä.
Kun taas elettiin lumetonta aikaa, oli metsässä helppo kulkea. Piti vaan muistaa, että ennen kello 16:ta on ehdittävä pois sieltä. Pimeässä on vaarana kompastuminen oksiin tai juuriin. Saniaiset ja sananjalat ovat luovuttaneet ja kaatuneet ruskeina maahan eivätkä ne enää haittaa kulkemista. Suon lähelle on muodostunut pieni lampi kun ojat ovat kasvaneet täyteen sammalta.
Sammaleet olivat vihreitä ja väriä oli ruohoissakin. Väriläikkinä oli myös jäätyneitä kanttarelleja, jotka olivat jääneet poimimatta. Pitää muistaa niiden paikka ensi syksynä.
Olin muutaman päivän kaupungissa. Siellä tuntui melkein siltä, että valoja oli liikaa. Silmäni ovat tottuneet hämärään.
Maalla olikin sitten taas pakkasta ja hiukan lunta. Sytyttelin lisää valoja, päivät ovat hämäriä ja illat mustia, mutta kohta pahin on ohi.
Ulkotuli palaa turvallisella alustalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti