Kevät keskeytyi

Takatalvi keskeytti kevään etenemisen. Taitaisi olla vuorossaan jo kolmas sellainen. Ulkona oli koleaa, lämpimän kauden jälkeen muutaman asteen pakkanen tuntui kylmältä, tuuli jäähdytti ilman. Lumikellot peittyivät uuden lumen alle. Sanotaan, että kevät keikkuen tulee, kun tarkoitetaan vaihtelevaa säätä. Olen kuullut sellaisenkin selityksen, että keväällä ruokavarastot olivat muinoin niin vähissä, että ihmiset horjuivat keväällä nälissään. Yöpakkaset hidastavat edelleen kevään etenemistä. Sisällä kevätkukat kukkivat. Ostin niitä kun omia kukkia ei vielä ole. Kaunokaiset, narsissit ja helmililjat pääsevät myöhemmin pihalle ja kukkivat toivottavasti seuraavina vuosina siellä.

Terttuseljan oksat ovat taattuja vihreyden tuojia.

Kun valitin lämpimän ilman loppumista naapurille, joka koko ikänsä on asunut vastapäisen mäen talossa, sanoi hän, että ei vielä kevään aika olekaan. Oikeassa hän oli, ei mökkipaikkakunnalla kevät ala maaliskuussa. Mutta etelän kaupungissa, jossa olen käynyt syntymässä, kadulle oli jo tehty istumaan houkutteleva paikka.

Ja kotikaupungin puutarhassa kukkivat kurjenmiekat ja talventähdet. Pioneissa näkyi jo punaisia alkuja. Omia kurjenmiekkojani taisin tuhota, kun nostin osan niistä kukkapenkistä ja istutin ne ruukkuun, jonka upotin kasvilavaan. Pitää tilata uusia tilalle. Kurjenmiekat kuuluvat vanhaan pihaan.

Kyllä kevät nyt etenee, sulat paikat suurenevat, valon määrä kasvaa ja eilen kuulin ensimmäisen kerran mustarastaan laulavan. Se on varma kevään merkki.