perjantai 23. kesäkuuta 2023

Omalta pihalta

 Tämän vuoden juhannuskukat, seitsemän luonnonkukkaa, poimin omalta pihalta.


Kimpussa on metsäkurjenpolvea, harakankelloa, päivänkakkaraa, hiirenvirnaa, niittyleinikkiä, niittynätkelmää ja siankärsämöä. Ötökät ovat iskeneet myös luonnonkukkiin, omenasatoni ne ovat jo tuhonneet. Kuumuuden ja kuivuuden vitsauksia. Mökkitien varren tuomista osa on lehdettömiä ja harson peitossa.


Pakko kuitenkin tunnustaa, että kukat ovat kauniimpia luonnossa. Ja siellä ne ovat myös hyödyllisiä.

 

Juhannusruusut ovat taas ajoittaneet kukintansa oikein. Kaivoin naapurin pihalta kaksi juhannusruusun tainta ja istutin ne mökin eteen. Toinen on viihtynyt hyvin ja se kukki jo tänä kesänä. Toisen puolen ruusu voi huonommin. Pitää lisätä taimia, haluan kunnon puskat portaiden viereen. 

2 kommenttia:

  1. Olen aina tykännyt luonnonkukista, mutta liekö vanhenemista vai mitä, mutta tuntuu, että ne ovat koko ajan hienompia ja hienompia. Juuri näin Facebookissa erään postauksen, jossa puutarhassa oli perennapenkki vaihtunut luonnonkukkapenkiksi ihan kokonaan. Siinä oli vaikka mitä kukkaa. Itselläni kasvaa maitohorsma vanhassa kukkapenkissä ja taidankin laittaa siihen nyt ihan pussista niittykukkien siemeniä, jos vaikka tulisi niitty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastavuoroisesti minulla kukkapenkkien kasvit leviävät pitkin pihaa. Ruskoliljoja ja sormustinkukkaa löytyy eri puolilta. Lehtosinilatva taitaa alunperin olla luonnonkasvi, minulla kukkapenkissä. Tai alueella, josta ei enää erota rajaa niittyyn.

      Poista