Luonto on tehnyt hienon istutuksen pihalta kaadetun koivun kannon ympärille. Kalliokieloja ja saniainen.
Kalliokielojen muoto on kauniisti graafinen. En koko kasvia tuntenut ennen kuin niitä täältä mökiltä löysin.
Omavaraisbloggaajien kesäkuun aiheina on mm. luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, lahopuutarha, ryteikkö ja villi piha. Oma kantopuutarhani kallion reunalla puutarhan laidalla voi hyvin, saniaiset ovat reheviä. Kantojen välissä on tänä vuonna krassi. Vain karviainen viihtyy huonosti.
Sainiaispuutarhaan saunan takana siirtyi saniaisten mukana myös raparperia ja sinne on ilmestynyt valkoisin kukin kukkivaa konnanmarjaa. Pölkkyjen päälle on tullut uusi, vaikka pieni alvejuuri.
Uusi omenapuu, Huvitus, kukkii vihdoinkin. Keväällä sen silmuissa oli ötököitä. En ollut tehnyt kevätruiskutusta kun uskon, että luonto hoitaa. Olin juuri aikeissa suihkuttaa sen päälle vettä, mutta sitten alkoi sataa ja rankka vesikuuro huuhtoi hyönteiset puusta varmasti tehokkaammin kuin mitä minä olisin pystynyt tekemään. Alimpien oksien kukkasilmut säilyivät.
Myös keskellä pihaa, vanhan kannon vieressä oleva, ilmeisesti villi omenapuu kukkii. Katselin sitä keväällä ja mielessäni kysyin siltä että koskakohan se aloittaa kukkimisen. Olin syksyllä siistinyt sen ympäristön ja kukinta oli varmaan kiitos siitä. Kirsikat eivät vielä kuki. Ehkä niiden kanssa kannattaisi keskustella asiasta. Omenapuut kukkivat, mutta on niin kylmä, ettei pölyttäjiä näy. Vain muutama kimalainen liikkuu pihalla. Pihlajat onneksi kukkivat ja houkuttelevat toivottavasti tuholaiset omenapuiden sijaan.
Oma pihani on todella villi. Leikkaan ruohoja joiltakin alueilta, lähinnä rakennusten ympäriltä, muut ovat puoli- tai täysvillejä. Saunalle vievän polun vasemmalle puolelle suunnittelin niittyä. Sen yläosassa on metsäistä varvikkoa. Mustikat ja puolukat saavat levitä täälläkin. Mökin pääty, jossa on varvikkoa, on helppohoitoinen.
Olen siirtänyt ja kylvänyt alueelle kukkia, mutta nyt kun olen saanut vuohenputken kitkemällä vähenemään, sinne leiviääkin metsän reunasta metsäkurjenpolvia. Kauniita nekin ovat. Muualla leviävät lemmikit, kielot, valkovuokot ja muut. Kun sipulikasvit ovat hävinneet, niitettävä alue kasvaa ja kun luonnonkukat ovat kukkineet, niitän niidenkin alueet ja kun kielojen lehdet ovat kuihtuneet, loputkin alueet.
Omavaraisbloggaajat julkaisevat kirjoituksia joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Kirjoittajat kertovat omista tekemisistään ja kunkin kuukauden aiheista. Lisätietoja #suuntanaomavaraisuus-bloggaajista löytyy täältä: https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja. Sarjaa luotsaavat Satu https://tsajut.fi ja Heikki https://korkeala.fi.
Vuohenputki on kyllä tavattoman sitkeä. Kitkemällä sitä saa pidettyä kurissa, mutta ei hävitettyä, ellei oikeasti saa koko juurakkoa pois tai ehdi nyppiä kaikki alut, ennen kuin on saanut vahvistettua taas juurtaan.
VastaaPoistaVuohenputken väheneminen voi johtua myös siitä, että tänä vuonna pihani ja koko mäkeni ovat hyvin kuivia. On niin kuivaa, ettei vuohenputkikaan jaksa kasvaa.
PoistaKalliokielo on kaunis. Siinä on jotenkin runollinen muoto. Siirsin sitä äidiltä omaan pihaan, maakellarin päälle viime kesänä.
VastaaPoistaHyvä, että olet saanut kalliokieloa siirrettyä. Olen yrittänyt siirtää päivänkakkaroita, muttei se onnistu. Saniaiset taas juurtuvat melkein minne vaan.
Poista