maanantai 6. kesäkuuta 2022

Puolukan puolesta

 Toin kotoa pakastimesta viimeisiä puolukoita mökille. Kun ne olivat jo valmiiksi melkein sulaneita, tein niistä puolukkajäädykettä varajälkiruuaksi pakastimeen. Helppoa ja halpaa, puolukoita, kermavaahto, rahkaa ja sokeria, jota laitoin varovasti, mutta maistaja oli silti sitä mieltä, että ei ainakaan lisää.

Talvella, kun kummityttö oli poikaystävänsä kanssa käymässä, tein jälkiruokaa puolukoista ja karpaloista. Mukana oli makeaa vaahdotettua vaniljakastiketta. Kummityttö maistoi lusikallisen ja sanoi, ettei hän pysty syömään, jälkiruoka on liian hapanta. Poikaystävänsä onneksi sen sijaan piti siitä ja söi molemmat annokset. Jäin miettimään, että onko osa nuorisosta niin kyllästettyä makealla, ettei muu maistu. Senkö vuoksi puolukoita ei kukaan poiminut, vaikka yhdellä mäelleni, lähellä naapurimökkejä, niitä olisi ollut vaikka kuinka paljon. Yksi ystävä kävi niitä kanssani poimimassa, mutta hän ei olekaan nuori. Mustikoiden perässä metsässä käy joka vuosi runsaasti väkeä. 


Ja miten helppoa puolukan poimiminen on. Samalla voi nauttia syksyisen metsän väreistä.

Omavaraisbloggaajien kesäkuun aiheina on sienestys, marjastus ja horta ja käytän tilaisuutta ylistääkseni puolukkaa. Suuntanaomavaraisuus-ryhmä on Sadun (Tsajut) ja Heikin (Korkeala) ideoima ryhmä, jonka jäsenet kirjoittavat kuukausittain omavaraisuuteen liittyvistä aiheista.

Puolukka on superruokaa. Siitä saa vitamiineja ja sen sisältämät aineet vähentävä sairastumisriskiä mm. syöpään, ehkäisevät virtsatietulehdusten uusiutumista ja vähentävät sydän- ja verisuonisairauksia. Syön aamuisin puolukoita tai muita marjoja ja niillä saattaaa olla merkitystä siihen, että olen pysynyt terveenä. Puolukkaa on helppo säilöä. Pakastettuna, vedessä tai survottuna puolukka säilyy sellaisenaan ilman sokeriakin Jos talven jälkeen metsässä löytää puolukoita, ovat ne ihan syömäkelpoisia.

Puolukka on kaunis kasvi. Olen iloinen mökkini päädyssä olevasta luonnollisesta ikivihreästä kuntasta.

Siinä kasvaa myös kalliokieloa ja mustikkaa, mutta vain puolukka on vihreä talvellakin.


On ollut niin kosteaa, että ajattelin kanttarellien kohta ilmestyvän. Mutta mökille vievän tieni varressa olikin kaksi korvasieniä. Ennen niitä ei ole näkynyt. Metsässä näin vielä yhden sienen. Annoin niiden olla, niitä oli liian vähän valmistamisen vaivaan nähden.


Kävin metsässä tarkistamassa puolukoiden tilanteen. Nuppuja on lupaavasti kunhan ei hallaöitä tule.


Alla linkit muiden kirjoituksiin.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Evil Dressmaker

Villa Varmo

Pilkkeitä Pilpalasta

Rakkautta ja maanantimia

Metsäläisten elämää

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

10 kommenttia:

  1. Puolukka ei sovi nykynuorison suuhun. Vaikka se sisältää enemmän sokeria, kuin mustikka! Itse pidän puolukasta ihan hirvittävän paljon. Ja kuten sanoit, sitä on tosi helppo kerätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihmeissäni katsellut, miten paljon tämä kummityttö kerää irtokarkkeja pussiin kun pappansa maksaa. Mutta toivottavasti on niin, että nuori elimistö kestää enemmän kuin vanha.

      Poista
  2. Puolukka on kyllä ehdottomasti yksi monikäyttöisimmistä kotimaisista marjoista. Olen itse tykännyt siitä ihan lapsesta asti. Voi olla että nuoriso on nykyään enemmän makeiden juttujen perään, mutta ihmiset myös maistavat happamat maut eri tavoin. Ihan siis elimellisistä syistä, joillakin happaman maun maistavat makunystyrät ovat herkempiä kuin toisilla. Esim oma puolisoni ei pysty syömään mitään hapanmaitotuotteita tai muuta hapanta koska se ihan jo melkein sattuu hänen suussaan. Itse taas rakastan happamia omenia, maitorahkaa, piimää ja puolukoita. Puolukka sopii hyvin tuoremehuksi, erilaisiin marjapuuroihin ja piirakoihin. Tuoreena suoraan puskasta syön myös sellaisenaan. Viime syksynä en ehtinyt kerätä kovin paljoa puolukkaa kun olin niin myöhään liikkeellä, mutta toivottavasti tänä syksynä ehdin apajille ajoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan ihmisillä on eroa makunystyröissä ja vatsahapoissakin, mutta vitamiinit ja muut puolukasta olevat aineet saa siitä niin helposti.

      Poista
  3. Itse tykkään puolukasta rahkassa, ruispuurossa ja vispipuurossa sekä survottuna esim. kaalilaatikon kanssa. Omaan suuhuni se ei ole mitenkään hirvittävän hapan, mutta kyllä ripaus sokeria pitää olla. Karpalo taas on niin yltiöhapan, että oikein naamaa vääntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme erilaisia, nämä ovat juuri makuasioita, joista voi olla eri mieltä.

      Poista
  4. Puolukka on niin ihana marja! Olisi kovin kurjaa jos ei olisi puolukoita. Puolukkamehu on mahtava janojuoma ja puolukkahilloa ilman en voisi kuvitellakaan olevani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri kun puolukka kukkii, tuli pari kylmää yötä, toivottavasti puolukan sato ei tuhoutunut. Onneksi käyn vuosittain myös Varsinais-Suomessa puolukasta, siellä ei hallaa enää taida olla.

      Poista
    2. Ei ole hallaa ollut enää viikkoihin täällä :)

      Poista
  5. Ompa kommenttien kirjoittaminen ja niihin vastaaminen tullut vaikeaksi vai enkö vaan osaa!

    VastaaPoista