lauantai 29. toukokuuta 2021

Kaunista turhuutta

 Myrskyn jälkeen sateet ja märkyys ovat jatkuneet. On hyvä hetki järjestellä sisällä. Olen pitkään etsinyt kaunista vanhaa peiliä sen halpispeilin tilalle, jonka laitoin makuukamarin sängyn taakse peittämään tapetoinnin mokia. Kerran jo olin ostamassa kaunista jugendpeiliä, mutta sen kuljetuksessa tuli ongelmia. Peilit ovat aika painavia kapistuksia. Nyt löysin mieleiseni pelin ja tällä kertaa kaupat ja logistiikka sujuivat hyvin. Hain sen bussipysäkiltä, johon ohikulkumatkalla ollut myyjä sen toi. 

Muinoin kuvastimen virkaa tekivät lähde ja tervapytty. Ensimmäiset peilit olivat kiillotettua hopeaa, tinaa tai messinkiä. Peili on aina edustanut turhamaisuutta. Lohjan kivikirkossa on 1500-luvun kalkkimaalaus, joka esittää ihmisen suurimpia syntejä. Ylpeyden ja turhamaisuuden synti esitetään lukutaidottomalle kansalle kuvana naisesta, joka pitää kädessään kampaa ja peiliä.

Tämä peili on ruotsalainen ja se on ilmeisesti 1950- tai 1960-luvulta. AB Eriksmålaglas on ilmeisesti edelleenkin toiminnassa. Peilien lisäksi se on valmistanut valaisimia. Suomessa peilien valmistus kärsi sotien jälkeen materiaalien, etenkin hopeanitraatin puutteesta.

Peilissä kukkii kielo, niin myös ulkona.



Kokeilun jälkeen peili päätyikin isompaan kamariin ja makuukamarissa otettiin käyttään Plan B. Olin hankkinut vanhan puisen koristeen. Se oli hyvin tumma, mutta vedin sen pintaan kultamaalia ja niin halpispeilille tehtiin kasvojenkohotus.



Nyt seinät ovat täynnä, seinäpeilejä en enää voi ostaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti