maanantai 3. helmikuuta 2020

Muistojen murusia

  Kun tyhjensin mummon aitan lahonnutta lattiaa, löytyi sen alta iso määrä posliini- ja lasiastioiden sirpaleita. Niiden tarkoitus oli kai estää rottien pääsy aittaan. Otin sirpaleet talteen ja laitoin ne muovilaatikkoon vierastalon taakse, puhdistumaan katolta tulevassa vedessä. Kulkiessani laatikon ohi aloin penkoa sitä ajatellen, että sirpaleista löytyisi yhteensopivia palasia ja löytyihän niitä. Pimenevinä iltoina ryhdyin puhdetöinä kokoamaan palasia. Aloin etsiä ohjeita astioiden korjaamiseen ja törmäsin kintsugiin, kultaiseen korjaukseen. Hieno ajatus, että korjaamalla esineestä tulee arvokkaampi. Samoin särkyneestä ihmisestä saa korjaamalla hienomman. Katsoin kiehtovan videon, jossa mestarin kädet tekevät korjauksen juuri niin kuin se pitäisi tehdä. Löytyi myös juttuja, jotka aloitettiin rikkomalla astia korjausta varten! Lopulta valitsin erikeeperin ja kultamaalin.  


Tein korjatuista astioista näyttelyn toiseen aittaan. Kaikki posliiniastiat ovat Arabian tuotantoa. Helpoimmaksi kuvittelin kultareunaisen kahvikupin, josta puuttui korva, mutta korjausmassa olikin niin pehmeää, ettei korva oikein pysynyt muodossaan.

 Naapurinemännän 85-vuotispäivillä tuli mökkini taas puheeksi niin kuin aina kun kyläläisiä on koolla. Perheen pojan syöksyminen traktorilla rinnettä alas muistetaan. Paikalla oli eläkkeellä oleva pappi, joka kertoi, että pojan ruumista oli vanhan tavan mukaan säilytetty kaksi viikkoa aitassa. Ilmeisesti juuri tässä aitassa. Hänelle, silloiselle pikkupojalle, tämä oli ollut ensimmäinen ruumis, jonka hän oli nähnyt ja ilmeisesti järkyttävä kokemus. 



Haastavin oli Rypäle-maitokannu, josta puuttui koko pohja. Kulhon malli on AF, se lukee pohjassa. Kesäkukka-kahvikuppi oli useampana palasena.



Kahvikupin alusen nimeä en ole löytänyt. Samanlainen kuppipari oli kesällä Arabian näyttelyssä. Kokeilin tässä aitoa lehtikultaa, mutta se ei tarttunut hyvin ilman oikeaa kiinnitysainetta.



Lasiesineiden palaset vain liimasin yhteen.



Ei tämä puhdetyöni kovin hyödyllistä ollut, mutta minusta on hauska ajatella, että astiat ovat olleet sen perheen käytössä, joka mökkini rakensi. Ja ajatella heidän, vanhempien ja useamman lapsen elämää pikkuisessa mökissä, ilman sähköä, vaikean tien päässä. Kertomuksia muiden puhdetöistä ja myös esikasvatuksesta löytyy alla olevista linkeistä. Kyseessä on Suuntana omavaraisuus-ryhmän kirjoitus.


18 kommenttia:

  1. Kyllä tuo puuha minun mielestä oli hyödyllistä. Se tuntui oikealta puuhalta tehdä, sen kautta sait aikalaismatkan oman mökin historiaan ja puhuttavaa muidenkin kanssa. Ja näytettyä meillekin, millaisia rotanloukkuja siellä talon alla oli ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pätkivät tietoliikenneyhteydet aiheuttavat sen, että jotain tekemistä on keksittävä. Nyt ei puutetta tekemisestä ole, sillä lumityöt alkoivat :)

      Poista
  2. Kovin on prameat rottatorjunnat olleet... Arabiaa. Sirpaleilla on varmasti paljon tarinaa mukanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arabia on tehonnut. Rottia ei vieläkään ole mökillä näkynyt, muita siimahäntiä kyllä.

      Poista
  3. Tuohan kuulostaa ihan joltain korkealentoiselta sielun hoidolta. Voisin hyvin kuvitella äärettömän huolettoman tyylikkään konsultin puhumassa asiasta jossain mietiskelyretriitillä. Erityisen suomalaisen leiman puuhaan antaa nykyään arvostettujen wanhojen suomalaisten astioiden korjaaminen. I'm loving it <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Astiat sain korjattua, mutta en ole oppinut loistamaan kolhujen ja häpeän jälkeen.
      Tarvitsisin varmaan sitä konsulttia.

      Poista
  4. Upea juttu tuo kultaisilla saumoilla korjaus! <3 Täällä nousee jonkin verran keramiikkaa puutarhan mullasta mutta ei vielä niin paljoa että saisi niistä yhdisteltyä jonkun esineen. Mutta koiran hajottamista kukkaruukuista olen tuumaillut jonkinlaista mosaiikkia, jää kuitenkin varmaan ensi talven puhdetyölistalle tämä askare.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkaruukuista tulee varmaan hienoja. Niillä voisin itsekin jatkaa korjailua.

      Poista
  5. Eihän noista lasisista esineistä edes huomaa että niitä on korjattu! Minust oli mukava tuo ajatus, että korjattu esine on vielä arvokkaampi :) itseäni ahdistaa rikkinäisten esineiden poisheitto kaatopaikalle joten korjausmahdollisuuksia mietin aina itsekin. Tällä kertaa mietinnässä ovat homehtuneet kumisaappaat..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkona homeisia saappaitakin voisi varmaan käyttää vaikka istuttamalla niihin kukkia.

      Poista
  6. Olipa jotenkin liikuttavaa tämä vanhojen astioiden korjaus.. Nykyään tunnutaan elävän sellaista kertakäyttöelämää että vanhan korjaaminen on suorastaan virkistävää vaihtelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaan mökissäkin kaiken, minkä voin, esimerkiksi vanhat ikkunat. Myös pihapiirissä toivoisin löytäväni jotain alkuperäisiä, viime vuosisadan alun kasveja. Odotan, jospa pihan siistiminen saisi siemenpankit heräämään.

      Poista
  7. Todella hienoja. Nyt aloin pohtimaan minne laitoin talteen meidän liiteristä löytyneet kuppien ja tassien palaset. Tuo korjaus systeemi on minun mieleeni ei yritetä peitellä vaan rehellisesti esillä. Korjaus on tuonmut noihin astioihin jonkun jutun vielä lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät palaset. Korjaaminen oli hauskaa puuhaa ja voihan noita astioita käyttääkin, ei ehkä ruokailuun, mutta vaikka kukkaruukkujen alueina tai maljakkoina.

      Poista
  8. Meiltä löytyi aikoinaan myös arabian tasseja jotka olleet rotanmyrkky alusina, en vaan hoksannut, että niitä voisi yrittää vielä kasata. Tuollainen puhde on juuri sitä mitä itse kaipaisin, kun jää jotain näkyvää ja kosketeltavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja oli hauskaa kun vääntelyn ja kääntelyyn jälkeen palaset loksahtivat paikoilleen. Sopimattomia palasia laitoin vierastalon sokkelin juureen pelottelemaan eläimiä etteivät ne tekisi pesää talon alle.

      Poista
  9. Meillä on joitain vanhoja rikkinäisiä astioita, voisin ajatella kokeilevani tätä puhdetyötä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin juuri jutun Virpi Hämeen-Anttilasta: " Virpi tietää, että Japanissa särkyneitä vaaseja korjataan kullalla. Korjattuina ne ovat entistä kiinnostavampia. Niissä on jotain herkkää, haurasta ja kaunista." Jutun syy oli uusin kirja Paino. "Oma aikoinaan särkynyt kehosuhde ei kenties ole vielä täydellinen, mutta jo riittävän hyvä."

      Poista