Jos minut tipautettaisiin mökin pihalle ja kysyttäisiin, mikä ajankohta on, vastaisin huhtikuun loppupuoli. En tiedä, onko tämä lyhyen talven jälkeen jatkuvaa syksyä vai aikaista kevättä. Olen syntynyt helmikuun loppupuolella ja syntymäpäiväni tienoilla ennen alkoi kevät saada yliotetta talvesta. Pakkaspäivinä silloin aurinko jo lämmitti ja räystäiltä alkoi tippua vettä. Nyt ei tipu, sillä millään katolla ei enää ole lunta.
Sipulikukat ainakin uskovat, että on kevät. Kotona kaupungissa kukkivia lumikelloja on jo useammassa paikassa puistikoissa. Narsissit puhkeavat myös aivan pian kukkaan. Kylmä tuuli mereltä viivästyttää kukintaa pitämällä ilman viileänä. Kasvitieteellisen puutarhan pensaissa on pieniä hiirenkorvia.
Omalla mökilläni piha on melkein lumeton. Yleensä vasta huhtikuun alussa alkaa paljaita pälviä ilmestyä. Lumen alta on paljastunut myyrien mylläämää maata. Jalka painuu yllättäviin kuoppiin. Myöhemmin keväällä selviää, mitä kaikkea on tuhottu. Muutama lumikellon alku on nousemassa, mutta vain muutama sadasta sipulista, jotka alueelle olen istuttanut.
Narsisseja maasta nousee. Hyvä, että vanhat narsissit lipputangon juurella ovat tallella.
Raparperin punaisia alkuja pilkistää jo esiin.
Kevätesikotkin ovat jo paljastumassa katolta pudonneen lumen alta. Ne pitää suojata nopeasti, sillä vihreä houkuttelee herkuttelijoita. Viime vuonna esikot joutuivat aloittamaan kasvun uudelleen kun alkanut kasvu oli tuhottu.
Tämän kevään uusi esikko on hempeän pinkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti