Jälkiviisautta

Tähän aikaan vuodesta voi jo ajatella tulevaa kesää ja miettiä, mitä pitäisi tehdä toisin. Kannattaisi esimerkiksi lukea, mitä siemenpussiin on kirjoitettu. Ensin kaupassa ja viimeistään sitten kun kylvää siemenet. Luulin kasvattavani sokeriherneitä, joista pidän yli kaiken, mutta jotain muutahan nämä ovat. Enkä tiedä, mitä niistä voisi tehdä. Eivät näytä kelpaavan muillekaan pihassa liikkuville.

Kun hankkii mökin metsän keskeltä, on hyväksyttävä se, että nautintaoikeus on myös metsän muilla asukkailla. Mansikkamaa olisi pitänyt aidata tai hankkia variksenpelätin. Aluksi vähäisillä mansikoillani herkuttelivat linnut ja viimeiset kolme mansikkaani nappaisi joku otus haukkaamalla varren poikki. Samalla tavalla kuin vierastalon edessä olevasta belliksestä napsaistaan kukat. Siitä syystä bellis on koko kesän tehnyt uusia kukkia. Otus ei ole osunut riistakameraani, mutta kerra kun lähdin pihalta, joku pitkäjalkainen loikki metsään.

Saatan itse olla syyllinen otusten vierailuun, sillä olen koko kesän tarjonnut metsän asukkaille raikasta vettä.

Kasvihuonetomaatit pitää kasvattaa kasvihuoneessa tai ainakin niillä pitää olla seinä tai muu rakennelma tukena. Kaksi vastakkain olevaa ikkunaa riittivät vain vähän aikaa taimille. Ne kasvoivat ulos eikä kolmas ikkuna paljoa auttanut. Varret roikkuvat ikkunoiden yli tai makaavat kiveä pitkin. Sato kuitenkin näyttää olevan parempi kuin viime vuonna, jolloin yksikään taimi ei kypsynyt edes kasvihuoneessa.