Paikallisten kirpputorien tarjontaa

Kaupungille oli muutakin asiaa kuin vain ruokakaupassa käytiä ja ehdin piipahtaa lähipaikkakunnan uusimmalla kirpputorilla. Kirpputoreja ja tyhjiä liikehuoneistoja kaupungissa löytyy, teollisuuspaikkakunta on hiljenemässä. Löysin Arabian soikean tarjoilulautasen. Pieni kolhu siinä on, mutta oli se niin kaunis, että pakko se oli ostaa. En ole löytänyt sille nimeä tai suunnittelija, mutta leiman perusteella sitä on valmistettu vuosien 1949-1964 välillä.

Herneet ovat omaa tuotantoa. Arabian lautanen päätyi seinähyllyyn, jossa tein muitakin järjestelyjä.

Tuliaisiksi kotiin löysin Riihimäen neliskanttisen Kantti-lasipurnukan, joissa säilytän jauhoja ja muita ruoka-aineita keittiön kaapeissa. Tämä matalampi on hiukan epäkäytännöllinen, mutta joistakin isommista purkeistani puuttuu kansi, joten ainakin sille on käyttöä.

Lähikoulun oppilaat pitävät kesälauantaisin koululla kirpputoria. Oli tämän vuoden kirpputorin viimeinen päivä ja vielä alennusmyynti. Se koski myös takkaruusuja tai sytykeruusuja, joita ostin kaksi isoa pussillista. Ne ovat osoittautuneet todella hyviksi sytykkeiksi. Itse en vielä ole ryhtynyt niitä valmistamaan, mutta olen kerännyt munakennoja toivoen, että joku niitä ryhtyisi valmistamaan.

Olin pyörälläni riittävän ajoissa liikkeellä ja ehdin saada leivonnaisiakin. Yleensä ne menevät heti aamulla kaupaksi.

Saa nähdä säilyykö mokkapiirakka vierasvaraksi. Pakko sitä oli ainakin maistaa.