Enkeleitä

 Tänä vuonna en jouluksi ottanut enkelikelloja esiin. Laitoin kuitenkin yhden enkelin jouluruusun seuraksi peilipiirongille. Jouluna kun virittelin tulta pönttöuuniin, kuuntelin samalla ylen ykköstä ja kuulin legendan jouluruususta. Se kertoo köyhästä paimentytöstä, jolla ei ollut mitään annettavaa lahjaksi seimen lapselle. Hänen itkiessään sitä, tuli enkeli Gabriel ja muutti tytön kyyneleet jouluruusuiksi. Maasta kasvoi valkoisia kukkia, joiden keskustassa on risti. Jouluruusua näkee kutsuttavan myös nimellä Winter Angel, talvienkeli.

Tämä enkeli ei ole Gabriel, ei sekään, jonka joskus olen saanut lahjaksi ja joka jää vaatekaapin ovessa vähän piiloon keinutuolin takana.

Kun etsin joulutavaroita, huomasin vintiltä löytyneen vanhan, sotketun ja risaisen aapisen. Enkeli siinäkin. Joskus viime tuhatluvulla, sen alkuvuosikymmeninä, lapsille opetettiin kolmenlaisia aakkosia. Silloin myös esimerkiksi kirahvi oli giraffi.

Jouluruusut pelastivat joulukukkien tilanteen. Amaryllis kukki paljon ennen joulua, toinen vana vasta availee kukkaansa. Tukena on lehtikuusen oksia.

Hyasintit taas ovat vielä nuppuisia.

Pyhien jälkeen, kun loput joulukukat myydään alennuksella, ostan lisää jouluruusuja.

Joulumaa

 Suunnittelin tekeväni grillikatokseen joulumaan. Olen sanonut, että grillikatos on paikka, jonka viimeisimmäksi kunnostan. Loppukesällä kuitenkin katselin sitä ja hiukan kunnostinkin. Kaivoin maata ja sen alta paljastui alueelle tehty kivireunus ja mikä parempaa, muurattu grilli oli ympäröity tiililattialla. Muuten lattia oli tehty puukiekoista, jotka ovat lahonneet. Lahonnut oli myös pöydän toinen pää. Käänsin pöydän ja siirsin sitä enemmän katon alle. Paikkasin pahiten lahonneet laudat. Kesällä pöytä on maalattava ja kunnostus jatkuu. Edelliseltä omistajalta, sähkömieheltä, on vierastalon yläkerran ja ulkorakennusten sähköistäminen jäänyt kesken, mutta grillikatoksessa on kaksi hienoa valaisinta ja pistorasia.

Idea sai alkunsa romuraudasta, josta tein kynttilänjalkoja. Pihapiiriin oli jäänyt joku tuntematon vanha työkalu lahoamaan. Keräsin sen rautaosat odottamaan inspiraatiota. Nyt irroitin siitä osia kynttilöiden alustoiksi.

Vanha omenapuun oksa oli sekin odottanut käyttöä. Ripustin siihen käpyjä  ja muuta koristeeksi. Jäljistä näin, että orava oli käynyt tutkimassa paikkaa, mutta ei viimeinen omenani ollut kelvannut sillekään. 

Kun olin saanut joulumaani tähän saakka valmiiksi, lämpeni ilma. Seuraavana päivänä 5 astetta lämmintä ja vesisadetta, lumet ja tunnelma hävisivät taas. Jouluaatoksi uudelleen satanut lumi teki koko pihasta joulumaan. Yöllä vielä kuu valaisi seudun.

Sataa lunta

 Nyt on lunta maassa. Ainakin vähän aikaa. Ensimmäiseksi piti tehdä kiireellä lumilyhty, että se ehtisi olla edes jonkun aikaa koivun kannon päällä. Viime talvena taisin tehdä kolme lyhtyä, mutta ne sulivat nopeasti pois.

Maisema muuttui. Valkoisuus melkein häikäisee. Sen verran lunta tuli, että täytyi hakea lumilapio ja lapioida pihan polut puhtaiksi siitä. Tiestä mäellä selviää vielä ilman kolaamista. Ja se olisi turhaa, lumi on ilmeisesti kohta sulamassa pois.

Illemmalla sade muuttui vetisemmäksi ja lumi alkoi valua katoilta ja tippua oksilta. Piipusta nousee savua, pönttöuunissa on tulet.

Sytyttelin lyhtyjä.

Tulo pihaan on sekin valaistu.