Uusia kasveja ja sipuleita

Sipulien istutuspuuhissa ajattelee jo kevättä. Aina sipuleita vaan tulee ostettua lisää, vaikka kaikista niistä ei mitään keväällä nousekaan pinnalle.
Nämä sipulit ostin niin myöhään, että ne saattavat päätyä ruukkuihin

Sipulien mukana oli syvyyden mittaustyökalu. Yleensähän sanotaan, että sipulit pitää istuttaa syvyyteen, joka on kolme kertaa sipulin koko.
Maahankin olen jo ehtinyt kaivaa sipuleja.

                            

Muutamia lumikelloja, vaikka lumikellojen istutuksessa on se riski, että uusille kuoppia tehdessä kaivaa entisiä ylös. Pitäisi kai tehdä kartta siitä, missä niitä keväällä on ollut. Muutama uusi narsissi ja kymmenittäin helmililjoja.

                            

Koska Kaukasian maksaruohot ovat niin hyvin viihtyneet metsäpuutarhassani, olisin ostanut niitä lisää. Muualta en niitä löytänyt kuin netistä. Toimitus viivästyi. Postissa ne eivät olleet kauaa, mutta muuten ne olivat olleet pitkään pakkauksessa. Muutama niistä oli jo pilalla. Katsotaan, mitä näistä tulee.

                         

Aikaisemmin olin jo ostanut suikeroalpia (Lysimachia nummularia) kuivaan rinteeseen, josta talvi tuhosi pikkutalviot. Saa nähdä, ovatko suikeroalpit maineensa veroisia eli kasvavat ja levitä melkein missä vaan.

Ja ostinhan minä yhden uuden tuivion. Se oli rautakaupan alennuskorissa niin surkean näköisenä, että ajattelin voivani tarjota paremmat olot. Mutta kaiken kaikkiaan ihan kohtuullinen kesä kasvihankintojen suhteen.

Turkoosi maljakkoperhe

Olen aina ihaillut yksien tuttavien mökin seinällä olevaa käsinmaalattua Arabian maljakkoa. Olen nyt yli vuoden muuttanut mökkini sisustusta vastaamaan enemmän rakennuksen ikää ja Arabian ARA-seinämaljakot on valmistettu 40- ja 50-luvuilla eli sopisivat hyvin 40- luvulla rakennettuun mökkiini. Mutta en halunnut kukkakuvioista maljakkoa, vaan yksivärisen. Jonkun aikaa metsästykseen meni, mutta nyt seinämaljakoita on kaksi.

Arabian ARA-osasto perustettiin 1930-luvun loppupuolella ja se erikoistui pienempiin astioihin ja koriste-esineisiin. Maljakot tehtiin punaisesta fajanssista. Talveksi laitoin maljakkoon vanhat kuihtuneet ruusut. 

Mutta ei pienemmässä maljakossakaan häpeämistä ole. Sen on valmistanut Kera Oy eli entinen Grankullan Saviteollisuus Oy. Kera toimi Espoossa 1917-1958.

Sama tehdas on valmistanut lapsuudenkodistani peräisin olevan maljakon. Siinä on selkeä leima.

Isomaksaruoho (Hylotelephium telephium) kuuluu pihan viimeisiin kukkijoihin.

Kolmas turkoosi vaasi tai pikkukannu on lahja. Siinä ei ole mitään leimoja, mutta vaikuttaa saman aikakauden maljakoita kuin muutkin turkoosit yksilöt. Se sopii hyvin täydentämään maljakkoperhettäni.

Satokauden päätös

Sadonkorjuuta tai sadon kurjuutta. Arvelin jo pienet tomaatintaimet saadessani, etteivät ne ehdi tehdä satoa. Raakileita kyllä tuli, mutta ilmojen kylmettyä niissä ei enää mitään edistystä tapahtunut. Otin kokeeksi osan raakileista sisälle lämpimään. 

Seuraksi laitoin omenan, jonka sanotaan edistävän kypsymistä. Ja kyllä tomaatit alkavat saada väriä. Keräsin loputkin raakileen pois kasvihuoneesta sisään kypsymään ja siivosin kasvihuoneen.

 Omenasato hupeni ihmeellisesti. Omenat olivat vähitelln puusta vähentyneet, mutta maassa ei ollut ainuttakaan. Pienten, terävien sorkkien jäljet puun alla paljastivat omenavarkaat. Valkohäntäpeurat, kauriit olivat käyneet herkuttelemassa. Ehdi tehdä piirakan jäljellä olevista omenoista. 

                            

Helppo ja nopea piirakka: valmis voitaikina, omenaviipaleita ja fariinisokeria. Päälle valmista
vaniljakastiketta.

                           

Vettä juomaksi. Kaivovesi, josta vielä humuskin on suodatettu pois, maistuu aivan erilaiselta kuin kaupungin kemikaaleilla kyllästetty vesi.

Kun viimeiset perunatkin nyt on kaivettu maasta ja syöty, on satokausi lopussa. 

Tämän jälkeen satoa voi korjata vain pakastimesta. Puolukoita, viinimarjoja ja vadelmia sieltä löytyy.