Ilonaiheita

 Toiveeni mukaisesti humala ja villiviini ovat verhoilleet ison koivun kannon suurelta osin. Piti ihan tarkistaa, mutta tasan kaksi vuotta koivun kaatamisesta vasta on.

Pienet sisiliskot viihtyivät versojen alla. Suoraa runkoa pitkin ylöspäin kasvaneille villiviinin versoille tuli ongelma, kun kanto loppui. Viisas mies lohkaisi, että osta heliumilmapallo ja laita villiviini kasvamaan sen narua pitkin. Taivutin oksat varovasti kasvamaan kaarelle ja ne jatkoivat alaspäin.

Olkikukkien kasvatus onnistui tänä vuonna. Kylvin ne syksyllä ja kylvös oli talven kasvihuoneessa. Siemenet itivät hyvin ja onnistuin koulimaan taimet ja ne pitivät paikasta lipputangon ympärillä, johon ne istutin. Tiedän, että kuivakukat pitäisi poimia nuppuisina, mutta annoin kukkien kukkia.

Nyt ensimmäiset ovat jo kuistilla kuivumassa.

Sinisarjat kukkivat ruukuissaan tänäkin vuonna kasvihuoneen edessä. Niiden kukissa on sinistä, joka on se juuri oikea sävy. Minulla oli sen värinen jakkupuku, jota käytin paljon.

Toinen sininen kukka, joka ilahduttaa minua, on ukonhattu. Se on varmasti talon alkuperäistä kantaa, muttei se ole muutamaan vuoteen kukkinut. Nytkin kukinta on vaatimatonta, mutta toivottavasti kasvi vahvistuu ja leviää. Talon ensimmäisellä emännällä oli käytettävissään kunnon lannoitteita navetasta ja kanalasta. Nyt paikka on liian kuiva ja köyhä. Siirrän kokeeksi yhden pienen taimen syksyllä parempaan paikkaan.

Mustikkametsässä

 Paahteinen sää jatkui ja jatkui. Lähdin etsimään metsästä vilpoisuutta ja mustikoita. Tänä vuonna mökin viereisellä mäellä niitä on, pitkät varvut taipuvat marjojen painosta.

Kiersin eri paikoissa metsässä, toisissa oli marjoja, toisissa ei. 

Suon laidalla pelästytin metson, joka lähti kiireellä ja kovalla ryminällä lentoon. Marjoja sekin oli varmaan etsimässä. Vähän matkan päässä lentoon lähti pienempi ruskea lintu, rouva metso, koppelo. Metsopariskunnan tapasin jo aiemmin kesällä. Silloin uros seurasi minua ja siirtyi puusta toiseen kulkuni mukaan. Pariskunnalla taisi olla pesä jossain lähistöllä. Rouvan tunnistin äänestä. Metso on aiemmin pesinyt läheisen lapsiperheen pihalla, mutta perheen moottoriajoneuvojen lisääntyessä se on muuttanut muualle. Yhtenä kesänä pesä oli yksien mökkiläisten huussin takana. Muutto metsääni on viisas valinta, sillä siellä eivät ainakaan ihmiset metsojen elämää häiritse.

Mustikkametsästä etsin jotain muutakin. Muutama vuosi sitten mustikan varpujen  seassa

 oli outo kasvi. Se näytti hiukan isotalvikilta, mutta kuihtuneet kukat olivat erilaiset. Yövilkka (Goodyera repens), yksi Suomen kämmekkäkasveista, sen täytyi olla. Kasvi löytyykin yleensä mustikoita poimiessa. Sen sanotaan kasvavan vanhoissa kuusimetsissä, mutta myös mäntyvaltaisilla harjurinteillä, jollainen mökin viereinen metsä juuri on. Ensiksi löysin lehtiruusukkeita. Kasvi kehittää pitkiä juurakoita, joiden kärkeen lehdet ilmestyvät. Näiden pitäisi kukkia ensi vuonna. Mutta säännöllisesti tämä kämmekkälaji ei kuki.

Sitten, toisesta paikasta, mustikanvarpujen keskeltä, löytyi yksi kukinto. Kämmekkäharrastus vaatii kärsivällisyyttä.

Olihan sitten mustikkaretken päätteeksi tehtävä vuoden ensimmäinen mustikkapiirakka.

Kukkaketoja

 Mökkitien varteen oli ilmestynyt kaunis kukkaketo. Se on samassa paikassa, joka keväällä oli täynnä leskenlehtiä. Hienoa, että luonto vaihtaa kukat, kun entiset ovat kuihtuneet. Uteliaana seuraan, millaiset kukat paikkaan seuraavaksi ilmestyy.

Mökin edustalle oli ilmestynyt pieni keto niittyhumalaa (Prunella vulgaris). Näitä on muuallakin pihalla ja hyvä pihakasvi se onkin, kestää tallausta ja leikkausta samoin kuin valkoapila, jota sitäkin löytyy pihalta. Lisäksi hyöteiset pitävät siitä.

Kukka on saanut nimensä siitä, että sen kuihtunut kukinto muistuttaa humalan kukintoja.

  

Oma pihani on pääasiassa luonnontilassa, paikoin piha on kuin viidakkoa, vain kulkuväyliä ja rakennusten edustoja niitän trimmerillä. Niitettävä alue kasvaa, kun luonnonkukat kuihtuvat ja siemenet ovat pudonneet maahan. Niittäessä on varottava sammakoita, sisiliskoja ja vaskitsoja. Ja ahomansikoita, niiden makua parempaa ei ole.

Luonnonkukat ovat kastelematta kestäneet jatkuvaa paahdetta ja kuumuutta ja ne kukkivat pidempään kuin kukkapenkkien kasvit. Koriste- ja hyötykasvit kärsivät jo kun sadetta ei ole saatu.

Kukista, jotka joutuisivat trimmerin murskaamiksi, saa hyviä kukkakimppuja.

Kaupungissa ihailin kadun varressa tuulessa heiluvaa kissankelloketoa. Omat kissankellon taimeni eivät kasva. Seuraavaksi ostan sen siemeniä.